Sen näkee silmistä

Mulla kävi tänään naapuri kahvilla. Hän kertoi, miten töissä työkaveri oli sanonut "sä oot raskaana", kun alkoi odottaa kuopustaan, vaikka oli tarkoittanut sen vielä pysyvän salassa. Että kyllä sen vaan arvaa naisesta, jos osaa oikein katsoa.

Olispa ihanaa, että olis jotain arvattavaa. :)

Ihanaa vauvaääntä piti meijän nuorin naapuri, tänään neljä kuukautta vanha.

Once you pop, you can't stop

Joskus 90-luvulla Pringles mainosti lauseella "Once you pop, you can't stop". Lause pätee varmasti moneen. Uusimmassa, tai toisiksi uusimassa vauva-lehdessä, oli hamstraaja äideistä. Äidiksi tulon myötä harrastukset muuttavat muotoaan, ja ennen laukkuja ja kenkiä haalinut shoppailija keskittyykin esimerkiksi lasten vaatteisiin tai vaunuihin. Meillä on vain yhdet yhdistelmävaunut, ja sanoisin vaatteitakin olevan nyt melko maltillisesti. Omiksi hamstrauksen kohteikseni tunnustan kestovaipat ja kantoliinat. Sanoisin silti olevani melko maltillinen!

Ihana Natibaby merinovillainen pihlajat

Raskausaikana kyllä kiertelin paljon kirpputoreilla, ja perusvaatteita oli ihan liikaa. Niistä olen karsinut kovalla kädellä, kun iso osa jäi käyttämättä. Mutta paljon on tavaroita, mitkä on todettu tosi toimiviksi, ja odottavat jos joskus saamme toisen lapsen, että pääsevät käyttöön. Eräällä palstalla oli ketju tärkeille ja turhille lastentarvikkeille. Mietin myös meidän turhakkeita ja parhaita tuotteita.

Tärkeät:
-Harsot: puklurätteinä ja aina imettäessä piti olla käden ulottuvilla, että pystyi työntämään liivin sisälle nappaamaan sitä alkuajan pursuavaa maitotulvaa. Myös vaipatuksessa tärkeitä, omat harsot vaippaimuina.
-Sitteri: meillä on babybjörnin balance sitteri, ja se on ollut pelastaja aina välillä. Kun meidän pojalla on ollut välillä tissilakkoja, niin se on nukahtanut sitterin keinutukseen.
-Rintapumppu: mulla oli ensin ainun pumppu, joka oli ihan onneton. Sitten ostin Aventin käsikäyttöisen pumpun, millä sai yhdellä kädellä pumpattua. Sain pakastimeen varamaitoa ja tukalaan oloon helpotuksen, jos oli täydet rinnat, niin helpompi vauvan oli imeä.
-Lampaan talja: talvella se oli pienentämässä vaunukoppaa, kesällä rattaissa, koska koin sen mukavammaksi alustaksi vauvan kellottaa, kuin tekokuituinen rattaan verhoilu.
-Kantovälineet: aluksi meillä oli vain lainassa trikoinen kantoliina, sitten ostin rengasliinan, manducan, pari kudottua... Sillä tiellä ollaan :) Mahtavia keksintöjä! (Palaan varmasti tähän aiheeseen vielä myöhemmin.) Meidän lapsi on välillä tosi huono viihtymään rattaissa, ja kantoväline on pelastanut monet ostosreissut ym. Lisäksi kuljemme välillä julkisilla liinaillen, koska mikään ei ole turhauttavampaa, kuin myöhästyä jostain tapaamisesta sen takia, ettei vaunut mahtuneet bussiin.
-Pakastin: Maidon ja myöhemmin kiinteiden ruokien säilömiseen
-Imetysvaatteet: tuskin tarvitsee edes selitellä. Täysimetyksen aikaan en ois voinut liikkua kotoa juuri minnekkään, jossei imetys olisi ollut helppoa.
-Tallentava digiboksi: alkuun imetys sitoi niin paljon, että oli kiva katsella kaikkia hömppäsarjoja nauhalta
-Kamera: mulla on kovalevy pullollaan valokuvia. Toivon, että olisin aiemmin ostanut paremman kameran, mutta parempi myöhään, kun ei ollenkaan!

Turhia ja vähemmän tärkeitä:
-Tutit ja tuttipullot: ilmankin, tai ainakin vähemmillä olisi pärjännyt. Tuttia ei ole suostunut ottamaan ehkä 5kk jälkeen ollenkaan ja tupperwaren nokkamuki oli parempi kuin tuttipullot, kun ei vuoda. Melko nopsaan oppi hörppimään tavallisesta lasista.
-Kokopotkarit: liian vaivalloisia
-Amme: no on sitä muutaman kerran käytetty, käytettynä saatiin. Suihku on kuitenkin ollut kätevämpi, etenkin kun ostettiin semmoinen kympin jakkara prismasta, missä saa istualteen suihkuteltua.
-Rasvat: ei ole tullut tarpeen, mitä nyt välillä bepanthenia sipastu.

Onhan noita, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka :) Toiselle tärkeä, on toiselle täysin turha. Mutta jos saamme toisen lapsen, en usko ainakaan heti tarvitsevani tuplarattaita. Poika tykkää kulkea liinassa ja Manducassa, ja se hoituu myös mieheltä, ja varmasti myös vauvaa tulisin kantaneeksi pienestä pitäen, nyt kun kantamisen saloihin on jo tutustunut.

Alkuraskaudessa tulin käyttäneeksi myös kotidopleria, mikä oli kiva, kun neuvoloiden välillä oli aikaa. Se jäi sitten, kun liikkeitä alkoi tuntemaan useammin. Onneksi säästin sen, vaikka sitä kyseltiin jo myytäväksi :) Pääsisipä sitä pian taas testailemaan!!

Kuume

Vauvakuume on hassu ilmiö. Pätee varmaan moneen muuhunkin "kuumeeseen", mutta se on jotenkin kemiallista, humalluttavaa jopa. Vaikka kuinka yrittäisi järkeillä, ettei nyt ole aika, tai jos vaikka oma kuume ei saakkaan heti vastakaikua, niin sitä ei voi työntää taka-alalle. Sitä huomaa miettivänsä raskautta tai pikkuista mahassa tökkivää otusta esimerkiksi kassajonossa, tai hampaita harjatessa. Vahingossa voi löytää itsensä keskustelupalstan masukuvat ketjusta selaamassa kuukausitolkulla viestejä taakse päin, ja ihailemassa yhä pyöristyviä vatsoja.

Mä aloin järkeillä, kun tunsin kuumeen nousevan. Pohdin, miten rankkaa tulee olemaan laittaa esikoinen hoitoon, kun itse palaa arkeen. Sitten ajattelin, jos hänellä olisi seuranaan sisarus hoitoon mennessä, ei se tuntuisi ehkä niin mullistavalta? Pian tuli mielikuvia kahdesta pikkuisesta, toinen vähän isompi kuin toinen, istumassa lauantaiaamuna sohvan nurkassa vierekkäin katsomassa piirrettyjä. Äskettäin oli myös syntymäpäiväni, taas yhden vuoden vanhempi... Raskaus ja pikkuvauva-aika ovat kuluttavia, niin fyysisesti kuin psyykisestikin. Miten sitä sitten joskus vanhempana jaksaisi ja palautuisi? Lisäksi, koska kuitenkin haluaisimme toisen lapsen, jos se olisi joskus "hamassa tulevaisuudessa" mutta kuitenkin seuraavan neljän vuoden aikana, se tulisi joka tapauksessa opintojeni aikana. Sen sijaan, jos odottaisimme valmistumiseeni saakka, lapsille tulisi reilusti yli viisi vuotta ikäeroa. Joten, jos sattuisi tärppäämään vaikka nyt heti, niin laskettu aika olisi about juuri silloin, kun olisin palaamassa kouluun, eli mun ei tarvitsisi palata kahta kertaa kouluun, ja täten kahteen totaalisen eri ryhmään.

Ainoa miinuspuoli, joka soustuu minulle näyttäytymään tällä hetkellä, on meidän nykyinen asunto. Koko ei huimaa päätä. Nyt pärjäämme ihan hyvin, ja vaikka tässä olisi toinen pieni, niin vielä ainakin puoli vuotta kun hän olisi kuitenkin toden näköisesti perhepedissä, sillä esikoinenkin on nyt vasta hiljattain siirtynyt pääosin omaan sänkyyn nukkumaan. Sitten saattaisi olla isomman asunnon haku kyllä tarpeen, kun nukkuminen käy ahtaaksi. Tai sitten vaan aikuiset muuttaisivat olohuoneeseen nukkumaan? :D

Tässä vatsani viikoilla 38+0. Olo oli hankala, nukkuminen vaikeaa ja käveleminen kipeää, mutta kuka niitä muistelee?? :D

Viimeksi olimme niin onnekkaita, että tärppäsi ensimmäisellä yrityskerralla, olin odottanut pidempää odotuksen odotusta. Mitenköhän käy tällä kertaa?

Salaisuus

Musta tuntuu, että mä pakahdun.
Haluan olla varovainen, ja hillitä itseni, mutta samalla huutaa koko maailmalle, että me yritetään lasta! Sen takia luon tämän blogin, jotta voin kirjoittaa tuntojani vapaasti, mutta silti "salassa". Tiedän, että minunlaisiani on lukuisia muitakin ;) Se salaisuus on mieletön ja kutkuttava.

Meillä on yksi ihana lapsi. Mä haluaisin voida antaa hänelle sisaruksen, sillä omat sisarukseni ovat niin tärkeitä ystäviä, etten voi kuvitella elämää ilman heitä.

Mä imetän vielä esikoista, mutta nyt kiertoni on käynnistynyt, joten voin sanoa varsinaisen yrityksen alkaneeksi. Tällä kerralla jännitän huomattavasti enemmän kuin esikoisesta. Pelottaa, että joku menee vikaan, mutta toisen lapsen kaipuu voittaa kuitenkin tuon pelon. Mitään siis varsinaista syytä tälle pelolle ei ole, muuta kuin elämän realiteetit, mitä vaan voi tapahtua kenelle vain. Ollaan siis ihan perusterveitä, ja ensimmäinen raskaus ja synnytys meni ihan mallikkaasti.

Tilasin raskauskeijusta ovulaatio- ja raskaustestejä. Katsotaan kerkeääkö ensi viikoksi näin välipäivinä. Oletettu ovulaatio siis sijoittuu vuodenvaihteelle.

Tämä blogin tarkempi asettelu ja hienosäätö jää toiselle päivälle,  mutta tässä pieni vilautus meidän elosta ;) 

Jään pohtimaan, miten voi olla olemassa jotain näin pientä ja täydellistä? Ja pientä se on kuitenkin niin pienen hetken. :)