Kertomisista

Viime raskaus paljastettiin perheille ihan alkuviikoilla. Nyt ei varsinaisesti olla kerrottu kellekään, paitsi niille, jotka ties meidän yrittävän. Sen sijaan moni on arvannut, eli ei oo pahemmin tarvinnu ite julkistella mitään. Viimeksi tehtiin julkinen tunnustus facebookissa perinteisesti ultrakuvalla, nyt ei olla moiseen päädytty. Toisaalta on semmonen tunne, etten haluu sitä edes, en jaksa vielä sitä, että kaikki kysyy ne yleiset kysymykset:
-Onko pahoinvointia?
-Onko mielitekoja?
-Harrastatteko silti seksiä?
-Onko mielialan vaihteluita?
Noi nyt ekana tuli mieleen :D Se on ihan fine kyllä tietysti, että kysellään, mutta ehkä lykkään niihin vastailua niin pitkään kun mahollista, kun kerkiin vielä kyllästymiseen asti jauhamaan niistä. Kaikkein lähimmät tietää, ja se tuntuu nyt ihan hyvältä ratkasulta.

Tänään on 13+0. Olin aamulla sokerirasituskessa. Aine oli eri kun viimeksi, oli semmonen vadelman makuinen glukoosiliuos. Sitä piti juoda vähän vähemmän, niin se oli kyllä helpompi kuin viimeksi! Ja sen lioksen päälle sai juoda vettä. Sitten makoilin pari tuntia hiljaisuudessa lepohuoneessa, nappikuulokkeet korvilla ja luin lainaamaani Minna Haatajan kirjaa Hyvä syntymä. Varsinainen miniloma siis! Paasto ei taaskaan tuntunut kovin pahalta, aamu kahdeksan pintaan vähän kurni, mutta sitten kun sai luvan syödä, niin ei olisi enää ollut pakko, eli olo oli ihan hyvä. Pikatesti antoi paastoarvoksi 4,2. Muuten tuloksia joutuu odottamaan torstaihin tän vapun takia.

Lapsimessut

Eilen kiersin pojan kanssa messuilla, koko reissuun meni aikaa melkeen kuusi tuntia. Ja koko aika jalkojen päällä tietysti. Yllätyinkin, miten vähän tuntui missään, kun kannoin vielä liinassa poikaa melkeen koko ajan. Jaksoin vielä lähteä kauppaankin kotiin päästyäni. Messuilla oli vaikka mitä hyödyllistä! Kestovaippayhdistyksen jäsenet sai kupongilla Mannamaan pisteeltä 10% alennusta ostoksista, Omena-vauvalla oli myös hyviä tarjouksia. Ostin myös ihania leipiä ja munkkeja. Mukava päivä oli! Mutta kyllä sen raskauden unohtaa aika usein :D Aloin jo miettiä, että kun olen aikeissa ostaa Wompat taaperorepun, että voisin myydä mun Manducan kaverille, kun se sai vauvan.  Toinen kaveri huomautti, että enhän voi myydä sitä, kun meille tulee uusi vauva. Pitää olla joku väline, millä mieskin tykkää kantaa pientä vauvaa. Olin vaan, että ainiin... :D

Seulan tulos tuli, ei kohonnutta riskiä Downin syndroomaan. Alkuraskaudesta mulla oli ihan tyttöfiilis tästä, mutta nyt ei oo mitään erityistä sukupuolifiilistä, mutta tosiaan, nyt kun ei oo kummempia oloja, niin tuppaa unohtumaan koko raskaus.

12+3

Tämmöinen pitkäjalka siellä rymisti menemään eilisessä ultrassa. Laskettu aika muuttui alkuperäisestä viikolla, mutta kaksi päivää aiemmaksi, mitä ar-ultran mukaan. 5.11 paikkeilla siis jännitellään. Tai ensin jännitetään seulakirjettä...

Pumpum

Pyysin miestä koittamaan löytää syke dopplerilla, eikä mennyt kun hetki, kun löytyi tiheä pumpumpum <3 Ihana tunne, ultraan on vielä melkeen kaks viikkoa, saatiin tämmönen välikatsaus. :) Ite kun oon ettinyt, oon löytänyt vaan omani koko ajan.
Viikot nyt ar-ultran mukaan 10+2. On se kyllä uskomatonta, mun mahassa piilossa kasvaa ihminen. Nyt kun sen on kerran jo kokenut, ja näkee millaisia persoonia niistä pikku ihmistaimista tulee, se tuntuu vielä uskomattomammalta. Oma lapsi kun on niin täydellinen, niin sitä miettii miten itse on voinut luoda jotain noin ihanaa.

Myönnettäköön, että viime päivät ovat olleet vähemmän ihania, kun poika tekee poskihampaita, ja päivät on yhtä itkua ja kitinää. Ja yöt. Onneksi ei sentään ihan jokainen yö, mutta oli kyllä kurjaa olla yksin kotona hammaspojan kanssa, kun mies oli yövuoroissa melkeen viikon putkeen.

Pömppis

Iltapömppis alkaa uhkaavasti muistuttaa kokopäiväpömppistä, joten tänään on haettu kellarista vanhat odotusvaatteet, ja ostettu muutamia uusia :) Stokka outletistä oon tehnyt monet Mamalichious löydöt tosi halvalla. Je jeee. Tänään elellään ultran mukaan 10+2 ja neuvolan mukaan 11+1. Se ois eka neljännes takana jo :P

Uni maistuu edelleen, välillä tekis kauheesti mieli lihaa tai savustettua kalaa, muutoin on melko normaali olo.

hups

Muistin eilen jo nukkumaan mentyä, että tänään olis vika päivä, kun terkkari suositteli seulaverikokeita. Jätettiin ne tälle päivää, koska laskettiin, että menis kiikun kaakun niin neuvolan laskeman lasketun ajan ja sitten ultralla saadun mukaan jotenkin niihin aikarajoihin. No äkkiä koneelle tarkistamaan labran aukioloaikoja. Siellä hetken ooteltuamme, ottivat kuusi putkea verta. Ajattelin, että olen ovela ja menen vasta myöhemmin, etten jonota mummojen kanssa, mut sit olikin ruokatunnit... No joo. Sokerirasitusta en varaa kun vasta ultran jälkeiselle ajalle, että tiedän onko siellä kaikki kondiksessa. Enkä vielä tiedä miehen työvuoroja, niin senkin takia vielä odotuttaa. Sillä kun olis oltava joko vapaa tai ilta, kun en lapsen kanssa pärjää siellä.

Itämistä

Nyt kasvaa pienet kirsikkatomaatin ja chilin taimet. Hauska toi karvainen varsi. Ja kissan karvakin eksyi kuvaan. Itäisipä vatsassakin. Viime päivät ovat olleet hämäävän oireettomia, ja dopplerilla on vieläkin hiljaista. Nyt alittui kolme viikkoa ultran odotukseen. Kamalan kauan silti...

Tylsät viikot

Nyt mennään ultran mukaan 8+5. Kotidopplerilla ei vielä kuulu mitään, ja tuntuu, kun pahoinvointikin helpottaisi. Tietenkin hermoheikkona se tuntuu pahalta, ultraan on vielä yli kolme viikkoa. :(

Tänään ostin netistä käytettynä kantotakin. Toivottavasti sais talveksi pienen kengurunpojan kyytiin <3 Savustettu lohi tuoksui kaupassa taivaalliselta.