Vauva puoli vuotta

Mun lempifoorumini on kaatunut, jotenka ajattelin päivittää tänne vähän kuulumisia! Tovi onkin vierähtänyt tässä. :P

Kirjoitin viimeksi allergioista. Muutaman kuukauden elo oli auvoista, tyttö nukkui tosiaan kuusikin tuntia yöllä putkeen. Sitten ilmaantui läikikästä ihottumaa, ilmavaivoja, limaista venyvää kakkaa ja niitä tutuksi tulleita iltahuutoja. Olin käyttänyt tyttöä vähän aikaisemmin Pikkujätissä, kun se oli tosi itkuinen. Lääkäri totesi sillä olevan ilmavaivoja, mutta oletti niiden johtuvan flunssasta, että rintaa imiessä hörppii myös ilmaa, koska nenä on tukossa. Puhuttiin kuitenkin allergioista myös, ja se sanoi, että seuraava askel olisi munan pois jättö, jos allergioita aletaan kartoittamaan enemmän. Niin ja rasvailemaan ihoa. Iho ei parantunut rasvaamisella, eikä huudot helpottaneet flunssan parannuttua, niin jätin sen munan pois, ja varasin ajan yhdelle Suomen tunnetuimmista allergologeista. 

Allergologi sanoi heti meidän tytön nähdessään, että ihottuma kertoo jonkin ruoka-aineen olevan yhä pielessä. Verikoe otettiin, mutta siinä ei paljastunut mitään. Nenän limakalvot olivat kuulemma allergisen näköiset, koivua epäili. Huomattiin ristiallergisoivia aineita, ainakin omena. Pikkuhiljaa munattoman ansiosta iho parani ja ennen kaikkea uloste normalisoitui. Testattiin myös maitoa uudestaan, mutta siitä tuli taas heti oireita. Viisikuisena siis alkoi normaali vauva-aika, mistä pystyi nauttia oikein kunnolla. Totesinkin neuvolassa, että aion vielä tämän kuukauden kyllä nauttia täysimetyksestä, enkä ajattelekaan mitään kiinteitä ruokia ennen puolen vuoden ikää. Ja haikealta tuntuikin se viimeinen päivä ennen 6kk päivää. Viimeinen täysimetyspäivä luultavasti ikinä. Nyyh.

Vauva aloitti sormiruokailun ja onkin kehittynyt siinä aivan ilmiömäisesti. Ruokaa tippuu melko hämmästyttäviä määriä. Jo toisena kiinteiden syöntipäivänä, kun hän sai parsakaalia, se meni melkein kaikki masuun, sen huomasi vaipasta sitten. ;) Vain puuroa hän on syönyt hieman avustettuna, kaikki muu syödään itse, ja sekin osittain.

Nyt kun on ollut näitä hellepäiviä, elo on vähän hankalaa, ja taitaa niitä hampaitakin tulla lisää. Ulkona oleminen on haastavaa, ja on liikuttu lähinnä aamupäivisin kun lämpötilat on kohtuullisia. Edelleen liikutaan joka paikkaan liinalla, ja kotonakin useasti päivän mittaan sinne pitää päästä rauhoittumaan. Tänään olin Siivouspäivän kirpputorilla, ja mies oli kotona lasten kanssa. Liinassa vauva oli nukkunut 40min päiväunet, eikä ollut kärsinyt siirtää sänkyyn nukkumaan, vaan herännyt saman tien.

Itkuista, imetyksestä ja kasvusta

Neidin itkut jotka erityisesti iltoihin kohdistui, sai melko epätoivoiseksi. Hän rauhoittui usein vasta puolen yön jälkeen. Puhuin tästä neuvolassa silloin 2kk-tarkistuksella ja jätettiin rota-rokote myöhemmäksi. Terkkari puhui koliikkioireista ja antoi hierontaohjeita mukaan. Yhä vaan jatkui ja ajattelin, että teen mitä vaanjos tää vaan saadaan helpottamaan.Jätin kokonaan pois maidon ja se onneksi on helpottanut, ettei muita ainakaan toistaseksi ole tarvinnut vältellä. Jos hitain epäilyjä oli, niin tulipa vahingossa tehtyä margariinilla altistus kertaalleen, ja 1,5vrk oireiluhan siitä seuras, itkua, vetistä kakkaa ja pepun punoitusta. Kotona onneksi on helppo toteuttaa maidoton ruokavalio, koska kaikkeen löytyy korvaavat valmisteet. Ei onneksi olla paljoa totuttu käyttämään valmisruokia tai vastaavia. Kun aloitin maidottoman, tyttö alkoi nukkua 5-6 tuntia putkeen yöllä. :)

Niin edellis kerralla neuvolassa terkkari veikkasi, että painokäyrä saattaa lähteä laskuun, kun sitä rintaa on käytetty lohtumielessä. No neidille menee ihan moitteetta L-koon tirsokas kestovaippa, samoilla säädöillä kun 2-vuotiaalla isoveljellään :D Että, ensi viikolla nähdään, mihin suuntaan käyrä ampaisee. Imetys on sujunut alusta asti hyvin, maito nousi toisena yönä synnytyksen jälkeen. Lastenlääkärihän silloin ohjeisti lisämaidot, mutta en antanut, kun tunsin kuitenkin tytön saavan tarpeeksi ravintoa omasta takaa. Nyt onkin tyypilisesti havaittavissa sitä 3kk tiheän imun kautta. Tänään onkin katseltu surutta telkkaria, kun ei oikeen muuta saanut aikaiseksi. No kaksi koneellista pyykkiä, ja ruokaa sentäs.

Ristiäiset oli tosiaan, nyt ootellaan vaan kelakorttia saapuvaksi, niin päästäisi avaamaan hänellekin oma tili. Kamalasti tulee pieniä vaatteita koko ajan. Jonkun verran olen jaksanut kuvailla myyntiin, koska en oikeen oo syttynyt kirppispöytä ajatukselle, näin autottomana niiden roudaaminen sinne kuullostaa hankalalta. Jahas, nyt kuuluu semmoista ääntä, että pitää käydä viemässä yksi pieni pesulle. :D

Vauva

8.11 heräsin aamulla neljän aikaan kipeään supistukseen, mitä alkoikin tulla vähän väliä. Lähdettiin Jorviin illalla seitsemän aikaan, ja yöllä neljältä sain kokea hienon synnytyksen. Kätilö oli aivan mahtava, ja sain ponnistaa veteen. Palautuminen luomusynnytyksestä on ollut nopeaa ja imetys on lähtenyt käyntiin hyvin. 

Voitte varmaan uskoa, että vauva on kyllä parasta maailmassa. Tänään neuvolassa kahden kuukauden iässä neiti painoi 6.4kg, eli käyrä pomppasi melkein pystyyn :D Johtuu osin siitä, että tyttö on melko itkuinen, ja rinnalla ollaan myös lohtua saamassa paljonkin. Yllä kuvatodistetta. Kuva tosin on jo vanha, mutta käsiin ja reisiin tuli hienot poimut melko nopsaan. Pieniä vaatteita ja kestovaippoja pakataan pois tasaiseen tahtiin. Isoveli on yleensä nätisti, välillä koittaa kyllä purra vauvaa nenästä...

Nyt ne itkut taas alkaa, joten lyhyeksi jää tämä teksti...

Yli mentiin!

En sitä jotenkin uskonut, mutta näin vaan laskettuaika meni eilen, ja edelleen ollaan yhdessä koossa. Onneksi vauva on kiinnittynyt, ja olo on nyt tyyni, koska tietää,että synnytyksen käynnistyessä voi rauhassa olla kotona odottelemassa.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11204247/?claim=5sh7x2jtnbr">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Loppuraskaus

Hiljaista on pidellyt. Raskaus on edennyt hyvin, tai no, ainakin periaatteessa. Neuvolassa ei oo missään vaiheessa tullut mitään ihmeellistä. Paineet on ollu hyvät, hemoglobiini ei oo laskenut, sf mitta menee täydellisesti keskikäyrää, molemmat sokerirasitukset oli hyvät ja niin edes päin. Fyysinen olo onkin ollut suhteellisen hyvä. Heti alkuun huomasi sen vatsalihasten säryn kävellessä, mutta tukivyön käyttö on helpottanut sitä oireilua. Muuton jälkeen muutenkin säryt helpotti, ja nyt vasta ihan viime päivinä on tullut liitoskivut takaisin.

38+5

Kuvan laatu on ihan laittoman huono, mutta kyllä toi mun muhku mielestäni on aika kohtuullinen. Kaikki raskauden taakka onkin pääkopassa. Mä niin toivon tän loppuvan piakkoin, sillä vihaan itseäni tämmöisenä mörkönä. Hermo menee 17 kertaa päivässä, ja valitettavasti usein sitä todistamassa on meidän esikoinen, koska ollaan oltu nyt tosi paljon keskenään miehen yövuoroputken takia.

Ajattelin tota vuorotyötä tänään. Mä oikeesti kyllä vihaan sitä, vuorotyöläisen vaimona olemista. Sinäänsä kurjaa, koska iso osa meidän toimeentulosta riippuu näistä vuorolisistä. Näillä viikoilla kaikki läheisyys tuntuu katoavan, kun vuorokaudessa on vain ne muutamat tunnit (n. klo 16.30-19.30) kun hän on kotona läsnä, eli ei peiton alla korvatulpat korvissa. Näin ollen (marttyyrivaroitus) kaikki päiväunet, iltanukutukset, ruuanlaitot, pyykinpesut, ulkoilutukset, kaupassakäynnit, tiskit jne jne ovat mun kontolla. Ja tähän yhtälöön vielä touhukas taapero, joka haluaisi kovasti äidin huomiota, ja esimerkiksi pyykkiä ripustaessa haluaisi kerätä ripustetut pyykit äkkiä pois narulta.

Muutama yö menee ihan vaikka kiukulla. Nyt kun näitä on viisi putkeen, aletaan kulkea jo jossain äärirajoilla. Normaalitilassa varmaan jaksaisi, mutta tässä reilu viikko laskettuun aikaan oon kyllä aika helisemässä. Kun aika on noin rajallista, ja hän kokee tarpeelliseksi viettää siitäkin puolet yläkerrassa tietokoneella ja sitten tietysti suihkut ja ruokailut siihen päälle, ei aikaa millekään läheisyydelle tai muutoin perhetoiminnalle oikein jää. Joten lopputulema: Viikon ajan olen ärsyyntynyt yksinhuoltaja, jonka kotona asustaa vittumainen mies, jonka kanssa ei ainakaan mitään parisuhdetta tunnu olevan. Juuri nyt toivon, ettei ainakaan tänä yönä tule lähtöä sairaalaan, koska en halua miestä sinne riidan jälkeen. Mua pitää ensin vähän lepytellä :P

(No ei vaan, vauva, jos satut tätä lukemaan, anna tulla vaan! Kyllä mä sen iskän huolin synnyttämään ehkä just ja just.)

odottamisen riemuja

Maanantaina tuli Erilaiset äidit Avalta. Katsoin ensimmäisen kauden, ja toki odotin innolla myös uusia perheitä. Tämän viikon äidin mennessä neuvolaan, terveydenhoitaja kysyi häneltä, vieläkö hän voi nauttia raskaudesta. Hänen vastaus oli, ettei nauti kyllä enää ollenkaan. Minä myötäilen täysin! Mitä nauttimista tässä on? :D Toki on ihan kivaa arvailla mikä osa vauvaa muljuu vatsalla milloinkin, mutta tosia asia on, että vaikka tämä on mitä luultavimmin mun viimeinen raskauteni, en malttaisi odottaa sitä lasketun ajan lähestymistä. Kyllästyttää suorastaan, että koko ajan jonnekin sattuu. 

Kroppa ei meinaa kestää tätä arkea ja raskautta. Kuullostaa tyhmältä, viimeksi olin fyysisissä töissä kuitenkin, otin kolme päivää ennen laskettua aikaa saikkua vasta. Mulla on terveyskeskuksesta semmoinen kunnon tukivyö, mitä eilenkin pidin koko päivän, mutta silti alavatsaan sattuu käveleminen. Supistelee napakasti säännölliseen, harvemmin onneksi vielä kivuliaasti. Liitoskivut luonnollisesti, pahimmillaan ovat öisin, kun pitäisi nousta sängystä vessaan tai esikoista lohduttamaan.

33+1

Vatsa näyttää ja tuntuu saman kokoiselta kun viime kerralla ihan viimetteeks. Se ei onneksi oo kovin ylhäällä (positiivista!!) eli en kärsi närästyksestä tai muuten ahdista hengitystä. Nyt kävin hakemassa sen La bassine synnytysaltaan kotiin. Ostin käytettynä ja mun kaveri, jolla on la 3kk mun jälkeen, ostaa sen sitten multa eteenpäin. :) Olen onnellinen siitä hankinnasta. Olisin niin pettynyt, jos Jorvissa allashuone olisi varattu kun mennään synnärille, niin nyt on back up plan.

Neljä viikkoa täysiaikaisuteen. Ja ensi viikolla muutetaan. Onneksi tää muutto on tässä välissä, niin ei mieti koko aikaa sitä vauvan syntymää, vaan ensin hoidetaan tää muuttorumba pois alta. Tänään kävin hakemassa mun kameran huollosta, kun piti kenno puhdistaa. Samalla reissulla kävin uudessa Pallokala poksissa kirppiksellä. Oli kyllä aika merkkivoittoista tavaraa myynnissä, ja hinnoittelu sen mukaista. Löysin muutaman suht edullisen jutun, mitä sitten ostin. Vauvaa varten tömmöiset jutut.

 HH-Woolit. Pojalla on nää pitkälahkeisina oransseina  koossa L ja ne on aivan ihanat! Nää on M-kokoa, maksoi 7e. Tuttan pingviinibody, meillä on pojan vanhat collegehousut tätä pingviinisarjaa, niin kotiutin tämän 2e hintaan. Myllisten tasku S-M, sisällä ImseVimsen flanelletti 3e.

Po.pin housut 4,5e, mä tykkään tämmösistä mukavista, mutta siistin näkösistä vaatteista. Po.pin kietasubody 5e.

Löysin myös yhden ihanan Po.pin neulemekon kummitytölle vitosella, Fuzzibuns L koon tasku pojalle 3e:lla, siellä oli mikroinsertti sisällä vielä ja yhden ribbipaidan 2,8e. :) En varmaan varta vasten lähde noin kauas toiste kirppistelemään, kun hintataso oli niin korkea, mutta kiva oli käydä kattomassa!

Viimeistä kolmannesta viedään

Noniin. Tulipas tauko taas :D
Aika on vierähtänyt ja vatsa on kasvanut. Laskettuun aikaan on jo alle kolme kuukautta aikaa. Vauva liikkuu paljon, jopa niin paljon, että olen miettinyt koska se oikeen nukkuu. Osa liikkeistä on vallan kivuliaita, tuntuu, että se majailee ehkä lähempänä vatsanahkaa kun esikoinen aikoinaan. Tai sitten olen vain unohtanut minkälaista myllerrystä se on ollut.

Toinenkin sokerirasitus on takana päin, ja puhtaat paperit sain onneksi :) Tosin pientä huonoa omaa tuntoa on tuntunut herkuista silti, koska kävelystä on alkanut tulla todella kivuliasta. Mulle on onneksi laitettu nyt lähete fyssarille, että saisin kunnon tukivyön ja normaaliin tahtiin takaisin. Kauppareissuunkin menee varmaan tuplasti aikaa, kun kävely on niin hidasta. Tuntuu siis siltä,kun vatsalihaksissa joku kohta repeäisi tosta alavatsalta. Ensin carriwellin tukivyö helpotti selkeästi, mutta nyt sekään ei enää riitä.

Tässä on siis huomattu, kuinka kovalle rasitukselle kroppa todella joutuukaan odottaessa lasta. Ja koska olin viime vuonna vielä raskaana, ei varmasti kokonaisvaltaista palautumista ollut kerinnyt tapahtua. Esimerkiksi viikolla kahdeksan alkoi jo tuntua vatsalihasten välissä rako, eli ne eivät luultavasti olleet vielä edes omilla paikoillaan, tai sitten antoivat vain heti periksi kasvavalle kohdulle.

Me lähdetään sateiden uhalla viikonlopuksi mökille, kun kerrankin on mahdollisuus koko porukan päästä kerralla. Ehkä sieltä tulee sitten jotain mahakuviakin otetua! :D  Toiveissa olis löytää vielä marjoja. Pakkaaminen vaan on vähän vaiheessa vielä... AINIIN!!! Me muutetaan!! :D Saatiin se paritaloasunto, ja ens kuun lopussa pääsen kuivattaa pyykkiä isossa asunnossa. Ihanaa! Sinne vauvakin sitten koitutuu aikanaan. Sisustuskuumetakin siis pukkaa...

Kuva on parin viikon takaiselta korkeasaarireissulta, eli 28.viikolta.