Himot

Heh. Tai no, mieliteot.
Usein kuuluu kysyttävän, onko kummallisia mielitekoja, jos käy ilmi että on raskaana. Nyt kun on tätä pahoinvointia, niin himotukset ovat kyllä melko vähäisiä. Eilen kaupassa päätin, että syön tacoja, vaikka mies oli iltavuorossa, niin valmistin niitä sitten itselleni ja jääkaappiin häntä odottamaan. Mutta makeaa on tehnyt ihan tosi vähän mieli. Nytkään en ostanut "viikonloppukarkkeja" vaan yhden vanukkaan ja teetä. Okei... Pari suklaamunaa, mut niissä onkin tosi vähän syömistä! :D Hedelmiä kuluu kyllä, ja leipää, koska ne ovat semmoista helppoa, mitä saa nopeasti, jos tuntuu että verensokeri laskee ja pahaolo valtaa. Sain eilen neuvolasta lainaksi pahoinvointirannekkeet, ne olikin koko päivän yllä. Nyt tämä aamu (kello 6.47, herättiin viideltä) on toistaiseksi sujunut sen kummemmitta ällötyksittä.

Eilen ärsytti kovasti myös, kun sain jo kuulla, etten joudu sokerirasitukseen, koska olen niin nuori ja normaalipainoinen, ja huokasin helpotuksesta. Mutta, koska lähipiirissä on yksi kakkostyypin diabeetikko, joudun kahteen rasitukseen! Nyt jo kauhistuttaa, koska en mitenkään voi mennä sinne lapsen kanssa, ja viimeksi olin mieheni kanssa, mutta nyt on siis järjestettävä, että hän on lapsen kanssa, ja joudun yksin sinne. yhyyyy. Lapsellisesti, olen nyt vähän vihainen tälle kyseiselle perheen jäsenelle, kun on mennyt kyseisen taudin itselleen "hommaamaan". Oikeesti... kaks kertaa paasto, kaks kertaa litku ja kuus verinäytettä? Niin tietysti niiden muiden seulojen lisäksi :D Meidän kaupunki on kuulemma kiristänyt entisestään kriteerejä, ja melkeen kaikki sinne lopulta joutuu.

Kääk!

Täyttelin tuossa äsken päivähoitohakemuslomaketta! Tarkoituksena siis mennä kouluun takaisin syksyllä, (elo-syys-lokakuiksi :D ) tekemään teoriaopintoja. Marraskuussa alkaisi harjoittelu, mikä siis jää väliin, jos onnellisesti saamme perheenlisäystä. Tavallaan tuntuu ihan hölmöltä hakea noin lyhyttä aikaa varten paikkaa, mutta toisaalta, on se myös varautumista pahimpaan, sillä jos tämä päättyisikin onnettomasti, niin kyllähän poika sitten tarvitsee hoitopaikkaa, kun kerkiäisin koulunpenkille pidemmäksi aikaa.

Viedään hakemus samalla, kun käydään aamulla ekassa neuvolassa.

Pahoinvointi ja väsymys jatkuu, mutta nyt innostuin kyllä ajatuksesta, että pääsen takaisin kouluun! :)

7+5

Hassua kirjoittaa noita viikkoja, mitä luuli jo eläneensä. Oireet jatkuu melko samanmoisina. Pahoinvointi tulee ja menee. Välillä pojan vaipat haisee ihan hirvittäviltä, mutta elossa ollaan edelleen. Väsymys on sitä luokkaa, etten oo ollu tähän aikaan hereillä enää viikkoihin. Tänään viivästy vähän pojan unille saaminen niin meen kohta perästä. Oon yleensä alkanu yöunet 20.30. Uusin, mutta sinänsä tuttu ikävämpi oire edellisestä raskaudesta on älyttömät random karvat leuassa!! ARGH! Voitteko kuvitella ärsyttävämpää! :D Olin nimittäin anoppilassa kun huomasin, että joku karva töröttää tuolla niinkun lähempänä kaulaa ku leukaa ja menin vessaan missä nappasin pinseteillä sitten sen pirulaisen pois. Jukolauta, sitä ois voinu luulla kissan karvaksi! Että, mun viime aikojen tyttöfiilikset alkaa hieman karistua, ehkä tää yllättävä testosteroninmäärä tai mikä lie, viittaisikin poikaan? Onkohan muilla vastaavia kokemuksia, en oo jotenki kehdannut kysellä xD

Torstaina mennään neuvolaan. Mua alko stressata, kun 1.3 se digitesti näytti 3+, ja 19.3 ultra olikin vaan sen 6+5, vaikka tohon testiin jos ois ollu luottaminen, ois pitäny olla jo 8+ jotain. No, ehkä en tästä kehitä mitään älytöntä peikkoa. Np-ultra meillä on 25.4, sinne asti kun jaksaisi odottaa, ehkä selvyys tulee vielä :)

Pieni otus

Odoteltiin leikkihuoneessa esikoisen ja mun kaverin, joka oli sillä seurana, kanssa ainakin 10 minuuttia meidän ajan jälkeen. Lääkäri siis oli myöhässä, alkoi jo vähän sydän tykyttää. No ei siinä, housut pois ja pöydälle. Siellä oli pieni sykkivä sydän ihan oikealla paikalla. Ei turhia jaariteltu, se mittasi, että vastaisi viikkoja 6+5, eli vähän vähemmän kun kuukautisista laskettuna. Saatiin miehen kanssa kumpikin kuvat matkaan :) Ei siitä juuri mitään erota... Mut siistii silti! :D Juhlistin tätä pepsitölkillä ja suklaavanukkaalla, vaikkei nyt viikonloppu olekaan ;) Ja niin, koska se varmaan montaa kiinnostaa, niin maksettavaa kelakorvauksen jälkeen jäi 119e. Aika hyvä taksa tuli viidestä minuutista ;)

ar-ultran aamu

Tänään koitti "kauan" odotettu aamu. Nyt ollaan vähän ristiriitaisella fiiliksellä, sillä jo tutuksi käynyt pahoinvointi loistaa poissaolollaan. Miten se voi yhtäkkiä kadota? Kumpa ei olis huonoja uutisia :(

Pahoinvoinnista

Raskauspahoinvointi. Siitä aina puhutaan. Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut kummempia, pientä ällötystä vain. Nyt vellova ällötys on melkein koko ajan. Makaan sängyllä uskaltamatta paljon liikahdella. Kauppareissut madellaan. Välillä helpottaa, ja silloin syön ruokaa. Herkkuja ei onneks kauheesti tee siis mieli :D (Tosin mammuttimarkkinoilta kerroin miehelle mitä haluan, en voinut ite poimia niitä. Ne saa odottaa sopivaa hetkeä). Kahvia en oo voinut juoda muutamaan päivään, ja päänsärky on jatkunut yhtä kauan. Olis kyllä ehkä ihan hyvä, että kahvin lipittämisen tapa vähenis kokonaan tän kannustamana. Nyt elellään 7+3 ja olotila on juurikin se, kestokrapula. Väsymys ei oo hellittänyt, nukkumaan oon käynyt vissiin ennen yheksää, ja aamupäivän torkkunut toisella silmällä.

Heh. Just naureskelin, kun aiemmin puhuttiin kaverin kanssa, kun ei vielä ollut ajankohtaista toivoa toista lasta, että olispa kiva olla raskaana. No niin... Tässä sitä nyt ollaan :D Oon toivonu ehkä hohdokkaampiakin asioita.

kahviällötys ja kurniva vatsa

Pojan päikkäreillä :)

On niin paljon oloja, ettei edes tiedä liittyykö kaikki raskauteen! :D Ensinnäkin, nyt tuli stoppi kahvin juonnille. Oon saanut ehkä pari kulausta alas (sillä verukkeella, että saan kahvipullaa..), se vaan ei maistu hyvältä ja haisee vielä huonommalta. Välillä ällöttää ihan kauheesti, ei tosin mitenkään aamupahoinvointisesti, enemmänkin iltapäiväpahoinvointi. Viime aikoina oon kyllä tullut täyteen paljon pienemmästä määrästä, mutta nyt kyllä vieläkin nälättää, vaikka just söin lounasta. Aamusin ja iltaisin väsymys on ihan kauheeta, silmät vaan ummistuu. Onneksi mies on ollut nyt kotosalla muutaman viikon. Katotaan miten pärjään kun sillä ens viikolla alkaa yövuorot. Tiistaina ultraan, eli vielä viisi päivää.

Meillä on nyt lastenhuone, se on niin kiva! :) Ei poika siellä juuri leiki vielä tietenkään, mutta nukkuu ainakin osan yöstä.

Mua ärsyttää kyllä helposti. Eilen olin asennoitunut ihanaan greyn anatomia-tuokioon, kun huomasin, että yhden yhdistyksen, jonka toiminnassa olen mukana, hallituksella on nettikokous yheksältä. No eipä se ohjelma toiminu, millä ois pitäny kokoustaa, ärräpäät lenteli tekstimuodossa. Haha, ne varmaan pitää mua ihan hirviönä. Ehkä saan anteeks, ku tää raskaus paljastuu jossain vaiheessa. Ärsyttää vaan, kun aina ne kokoukset pitää alkaa ysiltä. Toissa kerralla venyi yli 23 asti, ja mä oon sillon jo ihan kuitti. Pienen vauvan kanssa en varmaan jaksaisi sitä hommaa, vaikka ihan kiva harrastus sinällään onkin. Eli varmaan luovun sijastani tämän kauden jälkeen.

Tänään elellään 7+1 päivää. Vaihtelevasti tulee niitä fiiliksiä, että ei siellä ole mitään, koska esikoisesta tuli heti alkuun se poikafiilis, ja tästä ei oo vastaavaa. Toisaalta taas osaan kuvitella, miten loppusyksystä taaperran mahani kanssa kylmässä kohti Jorvia esikoista jo valmiiksi ikävöiden. Totesin kyllä miehelle, etten lähde sairaalasta, ennenkuin olen saanut sitä sairaalan velliä. Se on niin ihanaa! :D

tänään

Pussillinen pikkuvaippoja! Vaihdoin yhen nepsukan L aion 12 imse vimsen flanellettiin, niin ois pikkupepulle vaippoja! Pojan kanssa mentiin alkuun vielä jonkun verran sekasin kertakäyttösillä ja kestoilla, mut nyt on sen verran hyvä varustevarasto, että pärjätään ilman kertsejä varmasti. Haaveissa olis kyllä isompi pesukone...

Mä en kyllä oikeesti muista mitä mä olin tulossa kirjottamaan. Paitsi sen, että bussissa tuoksut on ihan ylitsepursuavia. Mun takana istu nainen jolla oli sikana parfyymiä, ja edessä nainen jolla oli jotain ihanan tuoksuista take away ruokaa rasiassa. Ja äsken kun pojalla oli mun kännykkä, alkoi kuulumaan "olette soittaneet mehiläisen ajanvaraukseen"... Jaiks. 

Eikö oo nätti?

Tänään hain mun uuden liinan ärrältä. Meni kyllä vähän hermot. En kyllä ollut tähän ärräkokemukseen kovin tyytyväinen. Eilen siis tuli tekstari että voi hakea, sitten hetken päästä soitto että niin se on sitten yläkerrassa kun alakerran ärrä on remontissa. Kerkesin jo toivoa että loppu ois menny jouhevasti kun oon joutunut jo odottelee ton remonttihässäkän takia sitä... Menin tiskille ja se koitti piippaa sitä pakettia, sano et oota hetki ja alko soittaa. Meni varmaa 10min ku sit kysyin et enkö voi vaa lähtee siin on kuitenki mun nimi ja oon koko viikon jo oottanu sitä. Se sano et ei ku mun pitää kuittaa mut tää kone ei anna. Sanoin et ota se koodi tost ja selvitä myöhemmi, voin kuittaa jonnekki muualle. Jonoo oli kertyny sikana jo. Sanoin et nyt haluun vaa pois täält, lapsi hikeentyy ja mä alan koht itkee ärsytyksest täs sun ees. Anto se vihdoin sen  tosi express,vartti kesti luovuttaa se yks hiton paketti. Mun takana oli varmaan kans tyytyväisiä jonottajia... :D

Taas täällä

Äh. Voi kun voisin unohtaa koko raskauden. Murehdin jatkuvasti, ajattelen kaikkia eri skenaarioita. Miten syke kuuluu ehkä ar-ultrassa, mutta np-ultrassa huomataan, että kehitys on keskeytynyt ja joudun kaavintaan. Tai, että siellä ei ole elämää alun alkuaankaan. Huokaan jatkuvasti syvään, koska oon semmosessa jännittyneessä tilassa. Miten ollaan ikinä jaksettu odottaa sinne 12 viikolla ekaa ultraa viime kerralla? Huomaan myös kattelevani poikaa monta kertaa päivässä, miettien miten täydellinen se on. Terve ja älykäs, todella kaunis lapsi. Ja sitä, että voidaanko me saada toinen terve lapsi. Oon myös miettinyt koulu- ja hoitojuttuja, jos tää meneekin kesken ja palaan kouluun syksyllä, ensi kuussa pitää hakea hoitopaikkaa. huoh.

6+0

Tänään oikeastaan on tuntunut ekaa kertaa kunnolla

Ostin kevään kotiin

raskaanaolevalta. Nyt on meneillään 6+0, olin laittanut sen ekan viikkomäärän väärin tonne aikasempaan, katoin sitä vau.fi laskuria jotenkin kummallisesti. Huvittavaa, että tämän raskauden lasketaan alkaneen meidän pojan 1v synttäripäivänä, koska sillon mulla alkoi kuukautiset. Eli laskennallinen ikäero, jos saadaan pitää tämä lapsi (toistaiseksi alkio...) niin on 1v9kk :D Mutta takaisin niihin oireisiin! (Mikä odotusdementia? Yhdistä siihen vielä imetysdementia...) Oon ollut niin väsynyt, että makoilin sohvalla silmät kiinni. Käytiin kaupoilla, ja nälkä iski mihin söin sittarin patonkia mistä seuras ällötys varmaan pariks tuntia. Hengästyn heti rattaita työntäessä ja rinnat on ollu kipeät tänään. Vajaa kaksi viikkoa ultraan. Tänään kuulin taas huonon uutisen, ja oon entistä tyytyväisempi, että mennään jo ennakkoon kurkkaamaan masuun. Vajaa kaksi viikkoa odottelua seuraavaan etappiin.

Meidän iso poika antaa halia

Odotusta odotusta

Varasin sen alkuraskauden ultran. Soitin ensin Lääkärikeskus Aavaan, mihin jonotin 33 minuuttia. Sitten se vastaaja ei osannut varata mulle aikaa. Oli vaan, että kukahan näistä nyt ois paras ja pitäsköhän sen ajan olla sitten pidempi kuin se 20 minuuttia vastaanottoaikaa, kun ois se toimenpide. Käski soittaa johonki toiseen numeroon, no soitimpa sitten Mehiläiseen. Siellä sentään osattiin asiansa, ja jonotuskin oli siedettävämpi, vain minuutti pari. :D No aika on sitten tiistaina 19.3. Nähdään sitten, onko meillä uusi alivuokralainen <3.

Ostin tänään kirppikseltä kaks Imse Vimsen soft kuorta koossa 3-6kg, kun maksoivat vain 50 senttiä kappale. En siis oikeesti ois tarvinnu niitä, mut kun oli niin halpoja, ja täysin käyttämättömiä! :D

Tänään käytiin pojan kanssa mun vanhemmilla. Sieltä kaivoin mun vanhan Babybornin pojalle. Ai että se sai haleja ja pusuja. Ja pääsipä se vaippakuori nukelle vaipaksi! Että tuli heti käyttöön :)

Pieni

I hope you don't mind.
I hope you don't mind,
If I write down these words.
How wonderful life is when you're in the world. <3

Tai tarkemmin sanottuna masussa. Pysyhän kyydissä, jooko?

Ajattelin käydä yksityisellä ar-ultrassa kun raskausviikkoja on koossa reilu 7. Eli parin viikon päästä, todennäköisesti 18.3 jos saan ajan sille päivälle. Pakko saada tietää, onko siellä ketään.

Neuvola-aika

Tein aamulla vielä Clearbluen digitaalisen viikkonäyttötestin. Siinä luki Gravid Raskaana 3+. Soitin myös neuvola-ajan. Me ollaan eri kunnassa, kun viime raskaudessa, ja oon tosi ilonen meijän terkkarista. Se on ihan mahtava ollut meidän pojan kanssa, niin musta on kiva päästä myös itse sen asiakkaaksi. Eka neuvola on siis on 28.3 kello 8 aamulla. Se muistutti mua vielä laittamaan aamuyöks herätyksen, että käyn pissalla, koska ekaan virtsanäytteeseen pitäis olla 4h virtsaamatta.

Mä katoin nettilaskurilla, että laskettuaika olis 2.11, mut terkkari laski sen 29.10. Voi kun päästäisiinkin sinne asti! Kuulin tänään taas yhden surullisen tapauksen, kun alkio oli lakannut kehittymästä 5. viikon jälkeen :( On kyllä ristiriitaista. Haluaisi iloita raskaudesta kovin, mutta samalla on kamala huoli, että onko kaikki hyvin ja etenee normaalisti. Ja edessä on pitkä odotus!

Me mennään Jorviin. Sieltä voikin sitten varailla ultra-aikaa heti ens viikolla. Me mennään seuloihin. Onpa muuten jännää, Emmerdalessa on just Rhona saanut huonoja uutisia ultrasta. Tässä pieni arjen paljastus... katson Emmerdalea. :D

Tekis oikeestaan mieli käydä alkuraskauden ultrassa. Eihän sekään mitään takaa, mutta jos olis keskeytynyt keskenmeno, niin ainakin sen saisi sitten pikemmin hoidettua, kun odotella tietämättömänä sinne niskaturvotusultraan ja tippua korkeammalta.

Poikani leikki pööleikkiä mun paidalla :)

Olo on kyllä tosi normaali, ehkä sekin hämmentää. Ainoastaan hajut on aika herkkä paikka, hieman huimausta, ja hermot aika kireellä, mut muuten fyysisiä oireita ei oikeestaan ole.