Yli mentiin!

En sitä jotenkin uskonut, mutta näin vaan laskettuaika meni eilen, ja edelleen ollaan yhdessä koossa. Onneksi vauva on kiinnittynyt, ja olo on nyt tyyni, koska tietää,että synnytyksen käynnistyessä voi rauhassa olla kotona odottelemassa.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11204247/?claim=5sh7x2jtnbr">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Loppuraskaus

Hiljaista on pidellyt. Raskaus on edennyt hyvin, tai no, ainakin periaatteessa. Neuvolassa ei oo missään vaiheessa tullut mitään ihmeellistä. Paineet on ollu hyvät, hemoglobiini ei oo laskenut, sf mitta menee täydellisesti keskikäyrää, molemmat sokerirasitukset oli hyvät ja niin edes päin. Fyysinen olo onkin ollut suhteellisen hyvä. Heti alkuun huomasi sen vatsalihasten säryn kävellessä, mutta tukivyön käyttö on helpottanut sitä oireilua. Muuton jälkeen muutenkin säryt helpotti, ja nyt vasta ihan viime päivinä on tullut liitoskivut takaisin.

38+5

Kuvan laatu on ihan laittoman huono, mutta kyllä toi mun muhku mielestäni on aika kohtuullinen. Kaikki raskauden taakka onkin pääkopassa. Mä niin toivon tän loppuvan piakkoin, sillä vihaan itseäni tämmöisenä mörkönä. Hermo menee 17 kertaa päivässä, ja valitettavasti usein sitä todistamassa on meidän esikoinen, koska ollaan oltu nyt tosi paljon keskenään miehen yövuoroputken takia.

Ajattelin tota vuorotyötä tänään. Mä oikeesti kyllä vihaan sitä, vuorotyöläisen vaimona olemista. Sinäänsä kurjaa, koska iso osa meidän toimeentulosta riippuu näistä vuorolisistä. Näillä viikoilla kaikki läheisyys tuntuu katoavan, kun vuorokaudessa on vain ne muutamat tunnit (n. klo 16.30-19.30) kun hän on kotona läsnä, eli ei peiton alla korvatulpat korvissa. Näin ollen (marttyyrivaroitus) kaikki päiväunet, iltanukutukset, ruuanlaitot, pyykinpesut, ulkoilutukset, kaupassakäynnit, tiskit jne jne ovat mun kontolla. Ja tähän yhtälöön vielä touhukas taapero, joka haluaisi kovasti äidin huomiota, ja esimerkiksi pyykkiä ripustaessa haluaisi kerätä ripustetut pyykit äkkiä pois narulta.

Muutama yö menee ihan vaikka kiukulla. Nyt kun näitä on viisi putkeen, aletaan kulkea jo jossain äärirajoilla. Normaalitilassa varmaan jaksaisi, mutta tässä reilu viikko laskettuun aikaan oon kyllä aika helisemässä. Kun aika on noin rajallista, ja hän kokee tarpeelliseksi viettää siitäkin puolet yläkerrassa tietokoneella ja sitten tietysti suihkut ja ruokailut siihen päälle, ei aikaa millekään läheisyydelle tai muutoin perhetoiminnalle oikein jää. Joten lopputulema: Viikon ajan olen ärsyyntynyt yksinhuoltaja, jonka kotona asustaa vittumainen mies, jonka kanssa ei ainakaan mitään parisuhdetta tunnu olevan. Juuri nyt toivon, ettei ainakaan tänä yönä tule lähtöä sairaalaan, koska en halua miestä sinne riidan jälkeen. Mua pitää ensin vähän lepytellä :P

(No ei vaan, vauva, jos satut tätä lukemaan, anna tulla vaan! Kyllä mä sen iskän huolin synnyttämään ehkä just ja just.)

odottamisen riemuja

Maanantaina tuli Erilaiset äidit Avalta. Katsoin ensimmäisen kauden, ja toki odotin innolla myös uusia perheitä. Tämän viikon äidin mennessä neuvolaan, terveydenhoitaja kysyi häneltä, vieläkö hän voi nauttia raskaudesta. Hänen vastaus oli, ettei nauti kyllä enää ollenkaan. Minä myötäilen täysin! Mitä nauttimista tässä on? :D Toki on ihan kivaa arvailla mikä osa vauvaa muljuu vatsalla milloinkin, mutta tosia asia on, että vaikka tämä on mitä luultavimmin mun viimeinen raskauteni, en malttaisi odottaa sitä lasketun ajan lähestymistä. Kyllästyttää suorastaan, että koko ajan jonnekin sattuu. 

Kroppa ei meinaa kestää tätä arkea ja raskautta. Kuullostaa tyhmältä, viimeksi olin fyysisissä töissä kuitenkin, otin kolme päivää ennen laskettua aikaa saikkua vasta. Mulla on terveyskeskuksesta semmoinen kunnon tukivyö, mitä eilenkin pidin koko päivän, mutta silti alavatsaan sattuu käveleminen. Supistelee napakasti säännölliseen, harvemmin onneksi vielä kivuliaasti. Liitoskivut luonnollisesti, pahimmillaan ovat öisin, kun pitäisi nousta sängystä vessaan tai esikoista lohduttamaan.

33+1

Vatsa näyttää ja tuntuu saman kokoiselta kun viime kerralla ihan viimetteeks. Se ei onneksi oo kovin ylhäällä (positiivista!!) eli en kärsi närästyksestä tai muuten ahdista hengitystä. Nyt kävin hakemassa sen La bassine synnytysaltaan kotiin. Ostin käytettynä ja mun kaveri, jolla on la 3kk mun jälkeen, ostaa sen sitten multa eteenpäin. :) Olen onnellinen siitä hankinnasta. Olisin niin pettynyt, jos Jorvissa allashuone olisi varattu kun mennään synnärille, niin nyt on back up plan.

Neljä viikkoa täysiaikaisuteen. Ja ensi viikolla muutetaan. Onneksi tää muutto on tässä välissä, niin ei mieti koko aikaa sitä vauvan syntymää, vaan ensin hoidetaan tää muuttorumba pois alta. Tänään kävin hakemassa mun kameran huollosta, kun piti kenno puhdistaa. Samalla reissulla kävin uudessa Pallokala poksissa kirppiksellä. Oli kyllä aika merkkivoittoista tavaraa myynnissä, ja hinnoittelu sen mukaista. Löysin muutaman suht edullisen jutun, mitä sitten ostin. Vauvaa varten tömmöiset jutut.

 HH-Woolit. Pojalla on nää pitkälahkeisina oransseina  koossa L ja ne on aivan ihanat! Nää on M-kokoa, maksoi 7e. Tuttan pingviinibody, meillä on pojan vanhat collegehousut tätä pingviinisarjaa, niin kotiutin tämän 2e hintaan. Myllisten tasku S-M, sisällä ImseVimsen flanelletti 3e.

Po.pin housut 4,5e, mä tykkään tämmösistä mukavista, mutta siistin näkösistä vaatteista. Po.pin kietasubody 5e.

Löysin myös yhden ihanan Po.pin neulemekon kummitytölle vitosella, Fuzzibuns L koon tasku pojalle 3e:lla, siellä oli mikroinsertti sisällä vielä ja yhden ribbipaidan 2,8e. :) En varmaan varta vasten lähde noin kauas toiste kirppistelemään, kun hintataso oli niin korkea, mutta kiva oli käydä kattomassa!

Viimeistä kolmannesta viedään

Noniin. Tulipas tauko taas :D
Aika on vierähtänyt ja vatsa on kasvanut. Laskettuun aikaan on jo alle kolme kuukautta aikaa. Vauva liikkuu paljon, jopa niin paljon, että olen miettinyt koska se oikeen nukkuu. Osa liikkeistä on vallan kivuliaita, tuntuu, että se majailee ehkä lähempänä vatsanahkaa kun esikoinen aikoinaan. Tai sitten olen vain unohtanut minkälaista myllerrystä se on ollut.

Toinenkin sokerirasitus on takana päin, ja puhtaat paperit sain onneksi :) Tosin pientä huonoa omaa tuntoa on tuntunut herkuista silti, koska kävelystä on alkanut tulla todella kivuliasta. Mulle on onneksi laitettu nyt lähete fyssarille, että saisin kunnon tukivyön ja normaaliin tahtiin takaisin. Kauppareissuunkin menee varmaan tuplasti aikaa, kun kävely on niin hidasta. Tuntuu siis siltä,kun vatsalihaksissa joku kohta repeäisi tosta alavatsalta. Ensin carriwellin tukivyö helpotti selkeästi, mutta nyt sekään ei enää riitä.

Tässä on siis huomattu, kuinka kovalle rasitukselle kroppa todella joutuukaan odottaessa lasta. Ja koska olin viime vuonna vielä raskaana, ei varmasti kokonaisvaltaista palautumista ollut kerinnyt tapahtua. Esimerkiksi viikolla kahdeksan alkoi jo tuntua vatsalihasten välissä rako, eli ne eivät luultavasti olleet vielä edes omilla paikoillaan, tai sitten antoivat vain heti periksi kasvavalle kohdulle.

Me lähdetään sateiden uhalla viikonlopuksi mökille, kun kerrankin on mahdollisuus koko porukan päästä kerralla. Ehkä sieltä tulee sitten jotain mahakuviakin otetua! :D  Toiveissa olis löytää vielä marjoja. Pakkaaminen vaan on vähän vaiheessa vielä... AINIIN!!! Me muutetaan!! :D Saatiin se paritaloasunto, ja ens kuun lopussa pääsen kuivattaa pyykkiä isossa asunnossa. Ihanaa! Sinne vauvakin sitten koitutuu aikanaan. Sisustuskuumetakin siis pukkaa...

Kuva on parin viikon takaiselta korkeasaarireissulta, eli 28.viikolta.

Pipo kireellä

Huh. Hormonit hyrrää, hermostuttaa kaikki, etenkin taaperon uniongelmat. Asunnossa kaatuu seinät päälle, tila loppuu. Onneksi sentään on nyt uusi pyykinpesukone, arjessa jotain helpotusta:P Asuntokuume on valtava. Vauva liikkuu paljon, iskut ovat miltei kivuliaita. Liitoskivut äityy jo useemmin aika pahoiksi.

Tältä näytti maha 24+1

22+0

Tänään oli se niin kutsuttu Kela-neuvola. Eli sain todistuksen raskaudesta, kun se on kestänyt 154päivää. Nyt siis, kunhan jaksaa voi tehdä äitiysloma ja äitiysavustushakemukset. Neuvolassa kaikki oli kivan mallikkaasti, beben sykkeet 155, mun hb 135, eli ei tarvitse alkaa syödä lisärautaa. Verenpaine 121/73, painoa oli tullut kyllä muutama kilo, korttiin terkkari laski, että 660g viikossa, hups :D Mutta ei siitä puhuttu sen enempää.

Mä sain myytyä yhen rengasliinan, ja toivottavasti sen toisenkin, koska haluan jonkun vielä kivemman! :D Tänään ostin nalle nöttösiä 4kpl vauvalle vaipatukseen :)

Keskivälin oireita

Olo on yleensä tosi normaali ja hyvä. Mutta nyt helteillä huomaa kyllä, että veto lähtee nopeasti veks, entiset normaalit kävelyt 4-5km tuntuu näillä keleillä ihan hurjilta. Mielestäni kuitenkaan mitään turvotuksia ei ole, tai himppasen, vihkisormus on säilössä ja menen pelkällä kihlalla, kun se on puoli kokoa isompi ja siksi menee mukavammin.

Reippaalla kävelyllä alavatsalla kivistää, eli harkkasuppareita on alkanut tulemaan. Toissa iltana tuli tosin ihan sängyllä makoillessa. Olin selälläni ja vähän heilutin mahaa, että bebe ois havahtunut jumppailemaan kuten yleensä nukkumaan mentäessä. Kohtu kovettui hurjaksi palloksi, mieskin sitä kummasteli. Se oli jo vähän kivuliaskin, mutta helpotti sitten asentoa vaihtamalla. Iltaisin ja kävelyiden jälkeen on liitoskipuja, mutta ei mitenkään merkittävästi. Että ihan energinen keskiraskaus on menossa, tosin hengästyy normaalia helpommin, mikä kuuluukin asiaan.  Niin ja ryntäät on taas kasvanut. Ne on kipeät, kun iltaisin riisuu liivit niin tuntuu niheeltä.

Yleensä tuntuu vielä melko pieneltä tämä maha ja kun lähtee jonnekin normi vaatteilla, sitä vilkaisee vaikka heijastavaan ikkunaan, että aika lailla möhikseltä se maha näyttää jossain tavis teepaidassa :D
 Tässä pari huonoa kuvaa... 

 Ei välttämättä muuten pistäisi silmään, mutta liina selkeesti puristaa tosta ylämahalta. Tää on 20+2.

Ja tän päivänen. Piti ottaa mahollisimman vilponen teepaita, mut se on niin lyhyt, että shortsit on niin ylhäällä, että tää ei oikeen mahakuvien ykköskaartia ole :D 21+1.

21+0

Unohdin kokonaan käydä täällä kertomassa ultrasta, kun lähdettiin mökille heti sen jälkeen. Suloinen pieni sikiö heilutteli ja venytteli ruudulla. Ihanaa oli sitä katsella. Saatiin sukupuoliveikkauskin! Sen kunniaksii ostin Po.pin alesta muutamia söpöjä juttuja ;) Pidän niissä laput kiinni vielä, jos vaikka täytyykin myydä eteenpäin, eipä noista arvauksista koskaan varmaks tiiä. Eniten tykkään uudesta trikoopeitosta, pojalla oli oma, niin piti tällekin saada ;P

Pieni rakas 20+2

Koko vastasi viikkoja ja rakenteet oli kunnossa. Aika huikee fiilis!

Jännittää

Hui. Äsken ihan muljahti mahassa, kun oon alkanut jännittää sitä ultraa. Siihen on vielä neljä päivää. Toistaseks sitä on voinut olla jokseenkin ajattelematta, mutta nyt kun viikko alittui, niin iski tämä odottava jännitys.

Mikä toi on?

19+0

 

Tänään oli tosi väsynyt olo kun tultiin poikasen kanssa kotiin päivän riennoilta. Kyllä alkaa 7 tuntia jalkojen päällä kävellen ja puuhaillen tuntua, mutta näköjään alkaa jo näkyäkin muutokset kropassa! :D Hupsista.

Reilu viikko rakenneultraan, en malttaisi odottaa! Kuitenkin se jännittää ihan kamalasti. Ei olla vielä edes tehty julkista julkistamista. Vaikka paristi on tehnyt mieli. Rakenneultran jälkeen lähdetään ajelemaan keskisuomeen juhannuksen viettoon mun perheen kanssa, kun iskä jää yötyöputkeen.

Kirppuja

 Tää kuva on meijän kävelyltä, ei oikeestaan liity mihinkään, paitsi että näyttää hauskoilta noi raiteet. Taitaa olla ihan hylätyt.

Niskajumppaa! En huomannut kääntää :( Parit pienet bodyt ja tuttinauha. Tai me on käytetty näitä lähinnä lelunauhoina, kun ei tuo lapsi oikeen tuttia syönyt.

Nyt on kiva olla. Hormonit on tasaantunut, en oo niin kiukkuinen. Päin vastoin tuntuu, että rakkautta riittää ihan yli äyräiden ja saatan jäädä vaikka liikenne valoissa paijaamaan ja pussaamaan meijän poikaa, kun on niin suloinen :) Ja omaa miestäkin, eiks oo hyvä, et niinki välillä? :D Musta on ihanaa tää kesän alku muutenkin. Valmistuvia ihmisiä joka puolella, ja kaikki onnensa kukkuloillaan, kun pitkät aherrukset on palkittu ja yksi elämän vaihe siirtyy taka-alalle.

Meillä on nyt ollut kivaa. Poika ei oo ollut niin kiukkuinen, hampaat antaa vissiin viimein vähän lepoa ja bussimatkatkaan ei ole olleet hampaiden kiristystä. On niin kiva, kun saa sovittua tapaamisia ja aika kuluu mukavasti molemmilla. Tänäänkin siis kun oltiin siellä kirppiksellä, niin käytiin puistossa kaverin, ja sen melkeen saman ikäisen pojan kanssa.

Ajatukset on myös synnytyksessä yhä asuemmin. Musta on ihana lukea noita synnytyskirjoja, ja ajatella, että kohta itse taas pääsee kokemaan sen ihmeen, kun uusi ihminen syntyy.

17+1

Eilen jäi se mahakuva ottamatta, kun oli kaikkea puuhaa. Niin tässä päivän myöhässä :D Vähän näköjään tähän aikaan päivästä alkaa jo legginssien yläreuna puristamaan, kun näkyy tommonen ruttu...

17+1

Toinen neuvolakäynti

Tänään pyörähti 18. viikko käyntiin. Mullahan ei tullut sitä alkuraskauden lääkärikäyntiä, kun synnytyksestä on niin vähän aikaa. Neuvolassa ei ihmeempiä, kuultiin suloiset sykkeet ja potkut dopplerilla. Sykkeet vaihteli 150 molemmin puolin. Mun paino oli sama kun viime kerralla, verenpaineet 121/76 eli ihan ok. Hemoglobiinia ei mitattu. Kohdun korkeuttakaan ei vielä sen kummemmin mittailtu, muuten kuin, että ulottuu parin sormen mitan päähän navasta alaspäin, eli vastaa viikkoja.

Nyt sain tietää sitten ne sokerirasituksen tulokset tarkalleen. Eli 0h 4,9, 1h 5.8 ja 2h 5,0. Vielä on se toinen, mutta nää oli kyllä kaukana rajoista, eli ihan hyvillä mielin toistaiseksi :) Noi rajathan menee silleesti, että paaston tulee olla alle 5,3, yhden tunnin arvon alle 10 ja kahden tunnin alle 8,6mmol/l. Onneksi se rasituskoekaan ei ollut yhtä kamala, kuin viime raskaudessa. Se vadelman makuinen neste meni alas paremmin kun pelkkä glukoosi, ja sen sai huuhtoa alas vedellä, mikä oli SUURI helpotus, kun tuntui, että se jää kurkkuun kiinni.

Varailtiin lääkärineuvola, ja seuraava tavallinen neuvola. Seuraavaksi kuukauden päästä käynti sitten.Toiseen ultraan on vähän yli kolme viikkoa. Jännittävää!

Muutenkin hyvä fiilis tänään. On niin kesäistä ja mukavaa. Meidän kaksi vuotis hääjuhlapäivä on tänään, sekä mun mieheni valmistui ammattikorkeakoulusta! Pitäisikin alkaa juustokakkuhommiin, kunhan lapsonen herää päikkäreiltä, en halua herättää vatkaamisella häntä :)

16+1

Tänään oli muuten hauska päivä, mutta eilinen vatsakipu jatkui ehkä entistä kovempana. Oltiin kyläilemässä paikassa, missä oli leikkiseuraa pojalle ja kahviseuraa äidille. Kotimatkalla poika nukahti, ja nukkui rattaissa parvekkeella lopulta melkeen 2,5h. Mutta niin se kipu. Soitin neuvolaan, terkkari neuvoi koittamaan rennietä ja maitohappobakteeria. No rennie ei ainakaan helpottanut. Jos aamulla vielä tuntuu näin paljon, niin lähen käymään tk-päivystyksessä. Ei nimittäin oo tämmöstä kipua ollut koskaan, ja kestänyt nyt jo kaks päivää.

Bebe alkaa olla jo aika voimakas. Äsken kun kuuntelin masua, niin doppleriin kohdistui monta kovaa muljausta ja potkua, mitkä tuntui laitteen läpi käteen ja tietysti kuului korvanapeissa. :)

16+0

Aika verkkaiseen tulee kirjoteltua, kun ei tässä ihmeempiä kuulu raskauteen. Tänään on ollut vatsa uudella tapaa kipeä, tuskin liittyy raskauteen mitenkään, tai ken ties. Nyt alkaa väsymään päivän touhuista kyllä. On tullut käytyä (kävellen tietysti, kun autoa ei ole) puutarhakaupoilla, ja raahattu multaa varmaan kohta 100l kotiin. Niin ja tietysti taimia ja ruukkuja. Ihanaa puuhastelua, ja tänään kyllä kruunas mun aamukahvit parvekkeella, kun sitä on laittanut kivaksi. Ootan vaan satoa nam nam! Sieltä löytyy vadelmaa, mansikkaa, kirsikkatomaatin taimia, chili taimia ja salaattia ja basilikaa on tulossa. Ja kukkia tietty :) Jalat on iltaisin ihan poikki, ja ei jaksaisi tehdä mitään. Seuraava neuvola on viikon päästä (hups, ajattelin et sinne on sikana aikaa vielä) ja sitten se ultra reilun neljän viikon päästä.

 Ihanaa kun bussit taas kulkee, tuntuu niin vapaalta! :D

14+6

Koko viikonloppu on mennyt vatsakivussa ja eilen aamulla oksensinkin. Pikkunen vaeltaa vatsassa, viimeksi kun kuunneltiin, sykkeet kuuluivat melkein keskeltä, eilen selkeästi vasemmalta puolelta.

Kun katson olohuoneen lattiaa, toivoisin sen energisen keskiraskauden pukkaavan päälle tehokkaasti ja pian, sillä imuri varmaan jo janoaisi päästä meidän maton kimppuun. Niin ja noi tiskit... Leivoin äidille kakun eilen vaikka jo epäilin jaksamistani sen oksentamisen jälkeen. Kakku oli hyvää, tein sen tällä ohjeella http://www.kinuskikissa.fi/kinuskitassu?hakusivu=true
Miehellä alkaa taas yövuorot, toivottavasti meidän pojan poskihammas, joka on pullottanut jo varmaan kuukauden, tulisi nyt läpi, niin ei tarvitsisi potea sitä täällä kahdestaan.

Toivoin äitienpäivälahjaksi bolakorua, kun viime raskaudessa semmoinen jäi hankkimatta. Lisäksi meillä on hankinnassa uusi kantoreppu wompatti, joka on nyt meillä lainassa. Tosin siinä on vielä jänistämisvara myyjäpuolelta :P

Huomenna paukkuu taas viikot. :)

14+0

Ensimmäinen kolmannes on takana päin, jonkun verran tuntuu myös tasoittuneen hormonimyrskyt. Nyt viidennentoista raskausviikon kunniaksi otimme ensimmäisen mahakuvan aamulla seitsemältä. Voisi ottaa iltakuvan vielä verrokiksi, millaset turvotukset tulee päivän aikana :D Joitain pieniä hipasuja oon ollut tuntevinani, ja ilmeisesti se on ihan tyypillistä näille viikoille toisen raskauden aikana. Vatsasta huomaa, että toinen raskaus kahden vuoden sisään, sillä se on muuttanut muotoaan paljon nopeammin, kuin mitä vuonna 2011.

Maha 14+0

Vieläkin kyllä väsyttää, tosin nyt olen harmikseni saanut kevätflunssan, eli se verottaa voimia. Odottelen sitä energistä keskiraskaushuumaa, ois kaikenlaisia pikku projekteja odottamassa.

Poika kaivais mun tissiä esiin, mut imetys on aikalailla nyt jäänyt, kun nännit on niin kipeät! :(

Omituinen uni

Näin muistaakseni ensi kertaa unta tästä uudesta tulokkaasta. Uni oli kyllä erityisen omituinen. Siinä lapsi syntyi ilman supistuksia, ja lähdinkin sen vauvan kanssa sitten synnytyssairaalaan, jonne kuljettiin ostoskeskuksen kautta. Menin sinne siksi, että jälkeiset eivät tulleet. Sitte lasta alettiin tutkia, miksi se syntyi niin helposti ja hällä oli 30% normaalia pienempi pää, ja pääsi siksi sujahtamaan niin helpolla. Muistan myöskin, että kun tarjosin rintaa sille, niin se otti ihan siitä päästä vain kiinni, eikä semmosella "hampurilaishaukkauksella" kun kuuluisi. No, toivottavasti lapsella on normaali pää, ja muutenkin tää oli vaan outo painajainen, eikä enne mistään kurjasta.

Kertomisista

Viime raskaus paljastettiin perheille ihan alkuviikoilla. Nyt ei varsinaisesti olla kerrottu kellekään, paitsi niille, jotka ties meidän yrittävän. Sen sijaan moni on arvannut, eli ei oo pahemmin tarvinnu ite julkistella mitään. Viimeksi tehtiin julkinen tunnustus facebookissa perinteisesti ultrakuvalla, nyt ei olla moiseen päädytty. Toisaalta on semmonen tunne, etten haluu sitä edes, en jaksa vielä sitä, että kaikki kysyy ne yleiset kysymykset:
-Onko pahoinvointia?
-Onko mielitekoja?
-Harrastatteko silti seksiä?
-Onko mielialan vaihteluita?
Noi nyt ekana tuli mieleen :D Se on ihan fine kyllä tietysti, että kysellään, mutta ehkä lykkään niihin vastailua niin pitkään kun mahollista, kun kerkiin vielä kyllästymiseen asti jauhamaan niistä. Kaikkein lähimmät tietää, ja se tuntuu nyt ihan hyvältä ratkasulta.

Tänään on 13+0. Olin aamulla sokerirasituskessa. Aine oli eri kun viimeksi, oli semmonen vadelman makuinen glukoosiliuos. Sitä piti juoda vähän vähemmän, niin se oli kyllä helpompi kuin viimeksi! Ja sen lioksen päälle sai juoda vettä. Sitten makoilin pari tuntia hiljaisuudessa lepohuoneessa, nappikuulokkeet korvilla ja luin lainaamaani Minna Haatajan kirjaa Hyvä syntymä. Varsinainen miniloma siis! Paasto ei taaskaan tuntunut kovin pahalta, aamu kahdeksan pintaan vähän kurni, mutta sitten kun sai luvan syödä, niin ei olisi enää ollut pakko, eli olo oli ihan hyvä. Pikatesti antoi paastoarvoksi 4,2. Muuten tuloksia joutuu odottamaan torstaihin tän vapun takia.

Lapsimessut

Eilen kiersin pojan kanssa messuilla, koko reissuun meni aikaa melkeen kuusi tuntia. Ja koko aika jalkojen päällä tietysti. Yllätyinkin, miten vähän tuntui missään, kun kannoin vielä liinassa poikaa melkeen koko ajan. Jaksoin vielä lähteä kauppaankin kotiin päästyäni. Messuilla oli vaikka mitä hyödyllistä! Kestovaippayhdistyksen jäsenet sai kupongilla Mannamaan pisteeltä 10% alennusta ostoksista, Omena-vauvalla oli myös hyviä tarjouksia. Ostin myös ihania leipiä ja munkkeja. Mukava päivä oli! Mutta kyllä sen raskauden unohtaa aika usein :D Aloin jo miettiä, että kun olen aikeissa ostaa Wompat taaperorepun, että voisin myydä mun Manducan kaverille, kun se sai vauvan.  Toinen kaveri huomautti, että enhän voi myydä sitä, kun meille tulee uusi vauva. Pitää olla joku väline, millä mieskin tykkää kantaa pientä vauvaa. Olin vaan, että ainiin... :D

Seulan tulos tuli, ei kohonnutta riskiä Downin syndroomaan. Alkuraskaudesta mulla oli ihan tyttöfiilis tästä, mutta nyt ei oo mitään erityistä sukupuolifiilistä, mutta tosiaan, nyt kun ei oo kummempia oloja, niin tuppaa unohtumaan koko raskaus.

12+3

Tämmöinen pitkäjalka siellä rymisti menemään eilisessä ultrassa. Laskettu aika muuttui alkuperäisestä viikolla, mutta kaksi päivää aiemmaksi, mitä ar-ultran mukaan. 5.11 paikkeilla siis jännitellään. Tai ensin jännitetään seulakirjettä...

Pumpum

Pyysin miestä koittamaan löytää syke dopplerilla, eikä mennyt kun hetki, kun löytyi tiheä pumpumpum <3 Ihana tunne, ultraan on vielä melkeen kaks viikkoa, saatiin tämmönen välikatsaus. :) Ite kun oon ettinyt, oon löytänyt vaan omani koko ajan.
Viikot nyt ar-ultran mukaan 10+2. On se kyllä uskomatonta, mun mahassa piilossa kasvaa ihminen. Nyt kun sen on kerran jo kokenut, ja näkee millaisia persoonia niistä pikku ihmistaimista tulee, se tuntuu vielä uskomattomammalta. Oma lapsi kun on niin täydellinen, niin sitä miettii miten itse on voinut luoda jotain noin ihanaa.

Myönnettäköön, että viime päivät ovat olleet vähemmän ihania, kun poika tekee poskihampaita, ja päivät on yhtä itkua ja kitinää. Ja yöt. Onneksi ei sentään ihan jokainen yö, mutta oli kyllä kurjaa olla yksin kotona hammaspojan kanssa, kun mies oli yövuoroissa melkeen viikon putkeen.

Pömppis

Iltapömppis alkaa uhkaavasti muistuttaa kokopäiväpömppistä, joten tänään on haettu kellarista vanhat odotusvaatteet, ja ostettu muutamia uusia :) Stokka outletistä oon tehnyt monet Mamalichious löydöt tosi halvalla. Je jeee. Tänään elellään ultran mukaan 10+2 ja neuvolan mukaan 11+1. Se ois eka neljännes takana jo :P

Uni maistuu edelleen, välillä tekis kauheesti mieli lihaa tai savustettua kalaa, muutoin on melko normaali olo.

hups

Muistin eilen jo nukkumaan mentyä, että tänään olis vika päivä, kun terkkari suositteli seulaverikokeita. Jätettiin ne tälle päivää, koska laskettiin, että menis kiikun kaakun niin neuvolan laskeman lasketun ajan ja sitten ultralla saadun mukaan jotenkin niihin aikarajoihin. No äkkiä koneelle tarkistamaan labran aukioloaikoja. Siellä hetken ooteltuamme, ottivat kuusi putkea verta. Ajattelin, että olen ovela ja menen vasta myöhemmin, etten jonota mummojen kanssa, mut sit olikin ruokatunnit... No joo. Sokerirasitusta en varaa kun vasta ultran jälkeiselle ajalle, että tiedän onko siellä kaikki kondiksessa. Enkä vielä tiedä miehen työvuoroja, niin senkin takia vielä odotuttaa. Sillä kun olis oltava joko vapaa tai ilta, kun en lapsen kanssa pärjää siellä.

Itämistä

Nyt kasvaa pienet kirsikkatomaatin ja chilin taimet. Hauska toi karvainen varsi. Ja kissan karvakin eksyi kuvaan. Itäisipä vatsassakin. Viime päivät ovat olleet hämäävän oireettomia, ja dopplerilla on vieläkin hiljaista. Nyt alittui kolme viikkoa ultran odotukseen. Kamalan kauan silti...

Tylsät viikot

Nyt mennään ultran mukaan 8+5. Kotidopplerilla ei vielä kuulu mitään, ja tuntuu, kun pahoinvointikin helpottaisi. Tietenkin hermoheikkona se tuntuu pahalta, ultraan on vielä yli kolme viikkoa. :(

Tänään ostin netistä käytettynä kantotakin. Toivottavasti sais talveksi pienen kengurunpojan kyytiin <3 Savustettu lohi tuoksui kaupassa taivaalliselta.

Himot

Heh. Tai no, mieliteot.
Usein kuuluu kysyttävän, onko kummallisia mielitekoja, jos käy ilmi että on raskaana. Nyt kun on tätä pahoinvointia, niin himotukset ovat kyllä melko vähäisiä. Eilen kaupassa päätin, että syön tacoja, vaikka mies oli iltavuorossa, niin valmistin niitä sitten itselleni ja jääkaappiin häntä odottamaan. Mutta makeaa on tehnyt ihan tosi vähän mieli. Nytkään en ostanut "viikonloppukarkkeja" vaan yhden vanukkaan ja teetä. Okei... Pari suklaamunaa, mut niissä onkin tosi vähän syömistä! :D Hedelmiä kuluu kyllä, ja leipää, koska ne ovat semmoista helppoa, mitä saa nopeasti, jos tuntuu että verensokeri laskee ja pahaolo valtaa. Sain eilen neuvolasta lainaksi pahoinvointirannekkeet, ne olikin koko päivän yllä. Nyt tämä aamu (kello 6.47, herättiin viideltä) on toistaiseksi sujunut sen kummemmitta ällötyksittä.

Eilen ärsytti kovasti myös, kun sain jo kuulla, etten joudu sokerirasitukseen, koska olen niin nuori ja normaalipainoinen, ja huokasin helpotuksesta. Mutta, koska lähipiirissä on yksi kakkostyypin diabeetikko, joudun kahteen rasitukseen! Nyt jo kauhistuttaa, koska en mitenkään voi mennä sinne lapsen kanssa, ja viimeksi olin mieheni kanssa, mutta nyt on siis järjestettävä, että hän on lapsen kanssa, ja joudun yksin sinne. yhyyyy. Lapsellisesti, olen nyt vähän vihainen tälle kyseiselle perheen jäsenelle, kun on mennyt kyseisen taudin itselleen "hommaamaan". Oikeesti... kaks kertaa paasto, kaks kertaa litku ja kuus verinäytettä? Niin tietysti niiden muiden seulojen lisäksi :D Meidän kaupunki on kuulemma kiristänyt entisestään kriteerejä, ja melkeen kaikki sinne lopulta joutuu.

Kääk!

Täyttelin tuossa äsken päivähoitohakemuslomaketta! Tarkoituksena siis mennä kouluun takaisin syksyllä, (elo-syys-lokakuiksi :D ) tekemään teoriaopintoja. Marraskuussa alkaisi harjoittelu, mikä siis jää väliin, jos onnellisesti saamme perheenlisäystä. Tavallaan tuntuu ihan hölmöltä hakea noin lyhyttä aikaa varten paikkaa, mutta toisaalta, on se myös varautumista pahimpaan, sillä jos tämä päättyisikin onnettomasti, niin kyllähän poika sitten tarvitsee hoitopaikkaa, kun kerkiäisin koulunpenkille pidemmäksi aikaa.

Viedään hakemus samalla, kun käydään aamulla ekassa neuvolassa.

Pahoinvointi ja väsymys jatkuu, mutta nyt innostuin kyllä ajatuksesta, että pääsen takaisin kouluun! :)

7+5

Hassua kirjoittaa noita viikkoja, mitä luuli jo eläneensä. Oireet jatkuu melko samanmoisina. Pahoinvointi tulee ja menee. Välillä pojan vaipat haisee ihan hirvittäviltä, mutta elossa ollaan edelleen. Väsymys on sitä luokkaa, etten oo ollu tähän aikaan hereillä enää viikkoihin. Tänään viivästy vähän pojan unille saaminen niin meen kohta perästä. Oon yleensä alkanu yöunet 20.30. Uusin, mutta sinänsä tuttu ikävämpi oire edellisestä raskaudesta on älyttömät random karvat leuassa!! ARGH! Voitteko kuvitella ärsyttävämpää! :D Olin nimittäin anoppilassa kun huomasin, että joku karva töröttää tuolla niinkun lähempänä kaulaa ku leukaa ja menin vessaan missä nappasin pinseteillä sitten sen pirulaisen pois. Jukolauta, sitä ois voinu luulla kissan karvaksi! Että, mun viime aikojen tyttöfiilikset alkaa hieman karistua, ehkä tää yllättävä testosteroninmäärä tai mikä lie, viittaisikin poikaan? Onkohan muilla vastaavia kokemuksia, en oo jotenki kehdannut kysellä xD

Torstaina mennään neuvolaan. Mua alko stressata, kun 1.3 se digitesti näytti 3+, ja 19.3 ultra olikin vaan sen 6+5, vaikka tohon testiin jos ois ollu luottaminen, ois pitäny olla jo 8+ jotain. No, ehkä en tästä kehitä mitään älytöntä peikkoa. Np-ultra meillä on 25.4, sinne asti kun jaksaisi odottaa, ehkä selvyys tulee vielä :)

Pieni otus

Odoteltiin leikkihuoneessa esikoisen ja mun kaverin, joka oli sillä seurana, kanssa ainakin 10 minuuttia meidän ajan jälkeen. Lääkäri siis oli myöhässä, alkoi jo vähän sydän tykyttää. No ei siinä, housut pois ja pöydälle. Siellä oli pieni sykkivä sydän ihan oikealla paikalla. Ei turhia jaariteltu, se mittasi, että vastaisi viikkoja 6+5, eli vähän vähemmän kun kuukautisista laskettuna. Saatiin miehen kanssa kumpikin kuvat matkaan :) Ei siitä juuri mitään erota... Mut siistii silti! :D Juhlistin tätä pepsitölkillä ja suklaavanukkaalla, vaikkei nyt viikonloppu olekaan ;) Ja niin, koska se varmaan montaa kiinnostaa, niin maksettavaa kelakorvauksen jälkeen jäi 119e. Aika hyvä taksa tuli viidestä minuutista ;)

ar-ultran aamu

Tänään koitti "kauan" odotettu aamu. Nyt ollaan vähän ristiriitaisella fiiliksellä, sillä jo tutuksi käynyt pahoinvointi loistaa poissaolollaan. Miten se voi yhtäkkiä kadota? Kumpa ei olis huonoja uutisia :(

Pahoinvoinnista

Raskauspahoinvointi. Siitä aina puhutaan. Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut kummempia, pientä ällötystä vain. Nyt vellova ällötys on melkein koko ajan. Makaan sängyllä uskaltamatta paljon liikahdella. Kauppareissut madellaan. Välillä helpottaa, ja silloin syön ruokaa. Herkkuja ei onneks kauheesti tee siis mieli :D (Tosin mammuttimarkkinoilta kerroin miehelle mitä haluan, en voinut ite poimia niitä. Ne saa odottaa sopivaa hetkeä). Kahvia en oo voinut juoda muutamaan päivään, ja päänsärky on jatkunut yhtä kauan. Olis kyllä ehkä ihan hyvä, että kahvin lipittämisen tapa vähenis kokonaan tän kannustamana. Nyt elellään 7+3 ja olotila on juurikin se, kestokrapula. Väsymys ei oo hellittänyt, nukkumaan oon käynyt vissiin ennen yheksää, ja aamupäivän torkkunut toisella silmällä.

Heh. Just naureskelin, kun aiemmin puhuttiin kaverin kanssa, kun ei vielä ollut ajankohtaista toivoa toista lasta, että olispa kiva olla raskaana. No niin... Tässä sitä nyt ollaan :D Oon toivonu ehkä hohdokkaampiakin asioita.

kahviällötys ja kurniva vatsa

Pojan päikkäreillä :)

On niin paljon oloja, ettei edes tiedä liittyykö kaikki raskauteen! :D Ensinnäkin, nyt tuli stoppi kahvin juonnille. Oon saanut ehkä pari kulausta alas (sillä verukkeella, että saan kahvipullaa..), se vaan ei maistu hyvältä ja haisee vielä huonommalta. Välillä ällöttää ihan kauheesti, ei tosin mitenkään aamupahoinvointisesti, enemmänkin iltapäiväpahoinvointi. Viime aikoina oon kyllä tullut täyteen paljon pienemmästä määrästä, mutta nyt kyllä vieläkin nälättää, vaikka just söin lounasta. Aamusin ja iltaisin väsymys on ihan kauheeta, silmät vaan ummistuu. Onneksi mies on ollut nyt kotosalla muutaman viikon. Katotaan miten pärjään kun sillä ens viikolla alkaa yövuorot. Tiistaina ultraan, eli vielä viisi päivää.

Meillä on nyt lastenhuone, se on niin kiva! :) Ei poika siellä juuri leiki vielä tietenkään, mutta nukkuu ainakin osan yöstä.

Mua ärsyttää kyllä helposti. Eilen olin asennoitunut ihanaan greyn anatomia-tuokioon, kun huomasin, että yhden yhdistyksen, jonka toiminnassa olen mukana, hallituksella on nettikokous yheksältä. No eipä se ohjelma toiminu, millä ois pitäny kokoustaa, ärräpäät lenteli tekstimuodossa. Haha, ne varmaan pitää mua ihan hirviönä. Ehkä saan anteeks, ku tää raskaus paljastuu jossain vaiheessa. Ärsyttää vaan, kun aina ne kokoukset pitää alkaa ysiltä. Toissa kerralla venyi yli 23 asti, ja mä oon sillon jo ihan kuitti. Pienen vauvan kanssa en varmaan jaksaisi sitä hommaa, vaikka ihan kiva harrastus sinällään onkin. Eli varmaan luovun sijastani tämän kauden jälkeen.

Tänään elellään 7+1 päivää. Vaihtelevasti tulee niitä fiiliksiä, että ei siellä ole mitään, koska esikoisesta tuli heti alkuun se poikafiilis, ja tästä ei oo vastaavaa. Toisaalta taas osaan kuvitella, miten loppusyksystä taaperran mahani kanssa kylmässä kohti Jorvia esikoista jo valmiiksi ikävöiden. Totesin kyllä miehelle, etten lähde sairaalasta, ennenkuin olen saanut sitä sairaalan velliä. Se on niin ihanaa! :D

tänään

Pussillinen pikkuvaippoja! Vaihdoin yhen nepsukan L aion 12 imse vimsen flanellettiin, niin ois pikkupepulle vaippoja! Pojan kanssa mentiin alkuun vielä jonkun verran sekasin kertakäyttösillä ja kestoilla, mut nyt on sen verran hyvä varustevarasto, että pärjätään ilman kertsejä varmasti. Haaveissa olis kyllä isompi pesukone...

Mä en kyllä oikeesti muista mitä mä olin tulossa kirjottamaan. Paitsi sen, että bussissa tuoksut on ihan ylitsepursuavia. Mun takana istu nainen jolla oli sikana parfyymiä, ja edessä nainen jolla oli jotain ihanan tuoksuista take away ruokaa rasiassa. Ja äsken kun pojalla oli mun kännykkä, alkoi kuulumaan "olette soittaneet mehiläisen ajanvaraukseen"... Jaiks. 

Eikö oo nätti?

Tänään hain mun uuden liinan ärrältä. Meni kyllä vähän hermot. En kyllä ollut tähän ärräkokemukseen kovin tyytyväinen. Eilen siis tuli tekstari että voi hakea, sitten hetken päästä soitto että niin se on sitten yläkerrassa kun alakerran ärrä on remontissa. Kerkesin jo toivoa että loppu ois menny jouhevasti kun oon joutunut jo odottelee ton remonttihässäkän takia sitä... Menin tiskille ja se koitti piippaa sitä pakettia, sano et oota hetki ja alko soittaa. Meni varmaa 10min ku sit kysyin et enkö voi vaa lähtee siin on kuitenki mun nimi ja oon koko viikon jo oottanu sitä. Se sano et ei ku mun pitää kuittaa mut tää kone ei anna. Sanoin et ota se koodi tost ja selvitä myöhemmi, voin kuittaa jonnekki muualle. Jonoo oli kertyny sikana jo. Sanoin et nyt haluun vaa pois täält, lapsi hikeentyy ja mä alan koht itkee ärsytyksest täs sun ees. Anto se vihdoin sen  tosi express,vartti kesti luovuttaa se yks hiton paketti. Mun takana oli varmaan kans tyytyväisiä jonottajia... :D

Taas täällä

Äh. Voi kun voisin unohtaa koko raskauden. Murehdin jatkuvasti, ajattelen kaikkia eri skenaarioita. Miten syke kuuluu ehkä ar-ultrassa, mutta np-ultrassa huomataan, että kehitys on keskeytynyt ja joudun kaavintaan. Tai, että siellä ei ole elämää alun alkuaankaan. Huokaan jatkuvasti syvään, koska oon semmosessa jännittyneessä tilassa. Miten ollaan ikinä jaksettu odottaa sinne 12 viikolla ekaa ultraa viime kerralla? Huomaan myös kattelevani poikaa monta kertaa päivässä, miettien miten täydellinen se on. Terve ja älykäs, todella kaunis lapsi. Ja sitä, että voidaanko me saada toinen terve lapsi. Oon myös miettinyt koulu- ja hoitojuttuja, jos tää meneekin kesken ja palaan kouluun syksyllä, ensi kuussa pitää hakea hoitopaikkaa. huoh.

6+0

Tänään oikeastaan on tuntunut ekaa kertaa kunnolla

Ostin kevään kotiin

raskaanaolevalta. Nyt on meneillään 6+0, olin laittanut sen ekan viikkomäärän väärin tonne aikasempaan, katoin sitä vau.fi laskuria jotenkin kummallisesti. Huvittavaa, että tämän raskauden lasketaan alkaneen meidän pojan 1v synttäripäivänä, koska sillon mulla alkoi kuukautiset. Eli laskennallinen ikäero, jos saadaan pitää tämä lapsi (toistaiseksi alkio...) niin on 1v9kk :D Mutta takaisin niihin oireisiin! (Mikä odotusdementia? Yhdistä siihen vielä imetysdementia...) Oon ollut niin väsynyt, että makoilin sohvalla silmät kiinni. Käytiin kaupoilla, ja nälkä iski mihin söin sittarin patonkia mistä seuras ällötys varmaan pariks tuntia. Hengästyn heti rattaita työntäessä ja rinnat on ollu kipeät tänään. Vajaa kaksi viikkoa ultraan. Tänään kuulin taas huonon uutisen, ja oon entistä tyytyväisempi, että mennään jo ennakkoon kurkkaamaan masuun. Vajaa kaksi viikkoa odottelua seuraavaan etappiin.

Meidän iso poika antaa halia

Odotusta odotusta

Varasin sen alkuraskauden ultran. Soitin ensin Lääkärikeskus Aavaan, mihin jonotin 33 minuuttia. Sitten se vastaaja ei osannut varata mulle aikaa. Oli vaan, että kukahan näistä nyt ois paras ja pitäsköhän sen ajan olla sitten pidempi kuin se 20 minuuttia vastaanottoaikaa, kun ois se toimenpide. Käski soittaa johonki toiseen numeroon, no soitimpa sitten Mehiläiseen. Siellä sentään osattiin asiansa, ja jonotuskin oli siedettävämpi, vain minuutti pari. :D No aika on sitten tiistaina 19.3. Nähdään sitten, onko meillä uusi alivuokralainen <3.

Ostin tänään kirppikseltä kaks Imse Vimsen soft kuorta koossa 3-6kg, kun maksoivat vain 50 senttiä kappale. En siis oikeesti ois tarvinnu niitä, mut kun oli niin halpoja, ja täysin käyttämättömiä! :D

Tänään käytiin pojan kanssa mun vanhemmilla. Sieltä kaivoin mun vanhan Babybornin pojalle. Ai että se sai haleja ja pusuja. Ja pääsipä se vaippakuori nukelle vaipaksi! Että tuli heti käyttöön :)

Pieni

I hope you don't mind.
I hope you don't mind,
If I write down these words.
How wonderful life is when you're in the world. <3

Tai tarkemmin sanottuna masussa. Pysyhän kyydissä, jooko?

Ajattelin käydä yksityisellä ar-ultrassa kun raskausviikkoja on koossa reilu 7. Eli parin viikon päästä, todennäköisesti 18.3 jos saan ajan sille päivälle. Pakko saada tietää, onko siellä ketään.

Neuvola-aika

Tein aamulla vielä Clearbluen digitaalisen viikkonäyttötestin. Siinä luki Gravid Raskaana 3+. Soitin myös neuvola-ajan. Me ollaan eri kunnassa, kun viime raskaudessa, ja oon tosi ilonen meijän terkkarista. Se on ihan mahtava ollut meidän pojan kanssa, niin musta on kiva päästä myös itse sen asiakkaaksi. Eka neuvola on siis on 28.3 kello 8 aamulla. Se muistutti mua vielä laittamaan aamuyöks herätyksen, että käyn pissalla, koska ekaan virtsanäytteeseen pitäis olla 4h virtsaamatta.

Mä katoin nettilaskurilla, että laskettuaika olis 2.11, mut terkkari laski sen 29.10. Voi kun päästäisiinkin sinne asti! Kuulin tänään taas yhden surullisen tapauksen, kun alkio oli lakannut kehittymästä 5. viikon jälkeen :( On kyllä ristiriitaista. Haluaisi iloita raskaudesta kovin, mutta samalla on kamala huoli, että onko kaikki hyvin ja etenee normaalisti. Ja edessä on pitkä odotus!

Me mennään Jorviin. Sieltä voikin sitten varailla ultra-aikaa heti ens viikolla. Me mennään seuloihin. Onpa muuten jännää, Emmerdalessa on just Rhona saanut huonoja uutisia ultrasta. Tässä pieni arjen paljastus... katson Emmerdalea. :D

Tekis oikeestaan mieli käydä alkuraskauden ultrassa. Eihän sekään mitään takaa, mutta jos olis keskeytynyt keskenmeno, niin ainakin sen saisi sitten pikemmin hoidettua, kun odotella tietämättömänä sinne niskaturvotusultraan ja tippua korkeammalta.

Poikani leikki pööleikkiä mun paidalla :)

Olo on kyllä tosi normaali, ehkä sekin hämmentää. Ainoastaan hajut on aika herkkä paikka, hieman huimausta, ja hermot aika kireellä, mut muuten fyysisiä oireita ei oikeestaan ole.

rv4+5

Jännää :)

kp36

Hmmmm...

oireita

Oon taas kehitellyt kasapäin raskausoireta! :D Tai siis "raskausoireita". Nyt on kp25. Koko eilispäivän oli menkkajomoja, tänään käsittämätön viinikumihimo, selässä ja rintakehässä yhtäkkiä tyhmiä finnejä ja mitähän vielä... Ääh. Kuinkakohan kauan maltan olla testaamatta? AINAKIN nyt maanantaihin... pakko!

kp20

Jostain syystä oon ollu viime päivinä tooosi pinna kireellä. Asiaa ei helpota, että meidän yksvuotias tekee kulmahammasta ja on kiukkunen kun pehvaan ammuttu karhu. Hän myös opettelee kävelemään nyt, niin sekin varmaan aiheuttaa levottomuutta. Yksi vuotis neuvolassa hän oli reilu 78cm ja 10,5kg. Syöminen on kans yhtä pelleilyä nykysin. Se on syönyt sekaisin sormiruokaa ja sitten lusikalla syötettynä kastiruuat ym. No tänään meillä oli semmoinen tekniikka jauhelihakastikkeen kanssa, että kaksi lusikkaa, syötän yhdellä, se ottaa kiinni lusikasta, saan ohjattua sen suuhun, jonka jälkeen se pitää lusikan ja hetken päästä viskaa sen lattialle. Otan toisen lusikan, sama toistuu, sillä aikaa poimin sen lattialle heitetyn lusikan ja aloitan alusta... Kieltämättä näinä hetkinä käy mielessä, ollaanko me hulluja, kun halutaan lisää lapsia! :D

Nyt on siis kp20 ja dpo noin 7. Ei mitään fiiliksiä mihinkään suuntaan. Edellytykset kyllä pitäis olla kaikesta kiukusta ja muista huolimatta. Ollaan oltu ihan kohta neljä kuukautta ehkäsemättä. Mulla on vähän semmonen tunne, että jos tässä kierrossa ei tärppää, niin höllään isomman kerran, koska sitten on kyllä järkevämpää palata syksyllä kouluun ainakin puoleksi vuodeksi, että saa vähän etenemään opintoja. Lapsi on silloin 1v8kk, niin se menis sitten hoitoon.

Tämä läjä mylliskiä menee kaverin babyshowereihin, jos hän vaikka innostuisi kokeilemaan. Ekaa kertaa muuten varmaan puoleen vuoteen kävi niin, etten oo muistanut pestä vaippoja, ja jouduttiin turvautumaan kertakäyttöihin! :( Oon purkanut pyykkikaappia vaatepuolelta, ja pessyt 40 asteen koneellisia kun ne on niin paljon nopeempia, niin en oo saanut samalla vaippoja pyörimään. Pää tuntuu ihan höveliltä! En meinannut uskoa, kun mies sanoi, ettei täällä ole puhtaita vaippoja.

Tässä kierrossa testipäivä on sitten...26.2. Ellen keksi oireita ennen sitä, ja oo malttamatta sinne asti :D Mut ainakaan ei ennen ens viikon maanantaita eli 18.2, sillon ois kp28.

Kp2

Äh. Eilen kävin apteekissa testejä ostamassa, kotiin tultua huomasin menkkojen alkaneen. Tässä kierrossa en kyllä testaile ennenkun kp35, nyt ku tiiän, minkä mittanen luomukierto on, jos se pysyy samoissa mitoissa.

Ei vieläkään...

Kp 33, dpo 22. Testit näyttää negaa mut ilmeisesti joku valeraskaus valtaa alaa. Paleltaa, väsyttää, kiukuttaa ja särkee päätä. Ihan niinku viime raskaudessakin.

Ollaan nyt vähennetty aika menestyksekkäästi imetyskertoja kolmeen. En halua vielä lopettaa, että oon kyllä tosi onnellinen, jos tää kolme alkaa pyöriä hyvin kummankin puolesta.

Tää kierto on ollu yhtä kyttäystä, ja tulee semmonen olo et missä ne menkat oikeen voi viipyä!? Mutta alkaisivat nyt vaan sit, seuraavan kierron koitan ottaa löysemmi rantein. Tietysti hyödyntäen kaikki mahdollisuudet kuitenkin :D

Kävin tänään Jorvissa, en sisällä vaan pihalla. Kävelin sen metsän reunasta vaunujen kanssa, minne katselin meijän perhehuoneen ikkunasta vastasyntynyttä lasta imettäen paikat hellinä ja pää pehmoisena väsymyksestä ja imetyshormoneista. Kaksi päivää vajaa vuosi sitten. Se on kyllä täysin totta, ettei synnytystä voi unohtaa koskaan. Sen ajattelu on jotenkin tosi herkistävää. Varmaan kuukausi meni, ettei sitä ajatellut päivittäin, ja kysynyt jotain asiaa mieheltä, että miten se nyt menikään. Täydensi niinkun omaa muistikuvaa ja yritti ymmärtää sen kokonaisuuden. Jonkun mielestä on varmaan hullua, että sen haluaa kokea uudestaan. Mutta ei kai sitä voi ymmärtää, ennenkun on itse kokenut. On se parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut.

Sietämätöntä odottelua. No ehkä vähän liioteltua. Ei sietämätöntä sentään, mutta hitsin "pitkiä" on nää kierrot. Poika on taas alkanut purra imetettäessä, mikä kielis tulevista kuukautisista, kun maitomäärät vähenee väliaikasesti. Ei oo kovin positiivinen fiilis ollutkaan nyt viime päivinä, ja ennakoivasti teinkin eilen jo (nega)testin, malttamattomana... Nyt on kp 25(/28?) ja ja oletettavasti dpo 13, eli eipä se vielä näykkään välttämättä, jos jotain ois näkyäkseen...

Päivän älynväläys

Mun vauva on kohta vuoden! Tuolla liukkailla kaduilla kulkiessa tulee elävästi mieleen loppuraskauden vaappuminen symfyysikipuineen. Olen miettinyt paljon raskautta ja synnytystä nyt talvella. Veikkaan, että myös itse syntymäpäivä on tunteikas. Se ei ole alkuunkaan vain vauvan ensimmäinen syntymäpäivä, vaan myös mun äiti-syntymäpäivä. Nyt alan miettiä juhlajärjestelyitä, pari viikkoa tässä on aikaa onneksi.

Malttamaton

Kävin tänään viemässä tavaraa kellariin ja samalla vähän katselin pieniä vauvan vaatteita <3

naapurin tyttöön tutustumista

Tekis niin mieli tilaa nb-kestovaippoja fb-kirppikseltä. Maltan kuitenkin mieleni. Ihankun odottaisin hammaslääkäriä. Jännittää. Heräsin keskellä yötä, oli sittenkin se kutkuttava fiilis.

Vuoden ensimmäinen päivä

2007 valmistuin ylioppilaaksi. 2008 tapasin mieheni, muutimme yhteen ja alotin amk:n. 2009 menimme kihloihin. 2010 koin ammatillisen herätyksen ja hain kouluun ja pääsin sisään. 2011 menimme naimisiin ja tulin raskaaksi, 2012 saimme ensimmäisen lapsemme ja kävin äitiyslomalla loppuun opinnot ensimmäisestä koulutuksesta valmistuen ammattiin. Koitan olla lataamatta tälle vuodelle liikaa odotuksia. :)       

Odotukset tähän kiertoon eivät ole kovin korkealla. Aavistelin ovulaatiota sunnuntaina, maanantaina sain testit postissa ja sain viivan, mikä ei kylläkään ollut yhtä vahva kun kontrolli. Eli olin varmaan oikeassa sen sunnuntain kanssa. Mutta nyt puuttuu se samanlainen aavistus ja kutkutus, kuin pari vuotta sitten. Semmonen hiljainen tieto. On tämä kyllä ärsyttävää tietyllä tavalla, kun ensin odottelee kierron käynnistymistä, sitten odottelee että ne menkat menee ohi, jonka jälkeen kyttää ovista, jonka jälkeen oottelee taas pari viikkoa, alkaako kp1 taas vai pääseekö testaamaan. Mmh, mikähän se ois testipäivä sitten, varmaan sunnuntai 13.1.