Viime raskaus paljastettiin perheille ihan alkuviikoilla. Nyt ei varsinaisesti olla kerrottu kellekään, paitsi niille, jotka ties meidän yrittävän. Sen sijaan moni on arvannut, eli ei oo pahemmin tarvinnu ite julkistella mitään. Viimeksi tehtiin julkinen tunnustus facebookissa perinteisesti ultrakuvalla, nyt ei olla moiseen päädytty. Toisaalta on semmonen tunne, etten haluu sitä edes, en jaksa vielä sitä, että kaikki kysyy ne yleiset kysymykset:
-Onko pahoinvointia?
-Onko mielitekoja?
-Harrastatteko silti seksiä?
-Onko mielialan vaihteluita?
Noi nyt ekana tuli mieleen :D Se on ihan fine kyllä tietysti, että kysellään, mutta ehkä lykkään niihin vastailua niin pitkään kun mahollista, kun kerkiin vielä kyllästymiseen asti jauhamaan niistä. Kaikkein lähimmät tietää, ja se tuntuu nyt ihan hyvältä ratkasulta.
Tänään on 13+0. Olin aamulla sokerirasituskessa. Aine oli eri kun viimeksi, oli semmonen vadelman makuinen glukoosiliuos. Sitä piti juoda vähän vähemmän, niin se oli kyllä helpompi kuin viimeksi! Ja sen lioksen päälle sai juoda vettä. Sitten makoilin pari tuntia hiljaisuudessa lepohuoneessa, nappikuulokkeet korvilla ja luin lainaamaani Minna Haatajan kirjaa Hyvä syntymä. Varsinainen miniloma siis! Paasto ei taaskaan tuntunut kovin pahalta, aamu kahdeksan pintaan vähän kurni, mutta sitten kun sai luvan syödä, niin ei olisi enää ollut pakko, eli olo oli ihan hyvä. Pikatesti antoi paastoarvoksi 4,2. Muuten tuloksia joutuu odottamaan torstaihin tän vapun takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti