Kirjoitin viimeksi allergioista. Muutaman kuukauden elo oli auvoista, tyttö nukkui tosiaan kuusikin tuntia yöllä putkeen. Sitten ilmaantui läikikästä ihottumaa, ilmavaivoja, limaista venyvää kakkaa ja niitä tutuksi tulleita iltahuutoja. Olin käyttänyt tyttöä vähän aikaisemmin Pikkujätissä, kun se oli tosi itkuinen. Lääkäri totesi sillä olevan ilmavaivoja, mutta oletti niiden johtuvan flunssasta, että rintaa imiessä hörppii myös ilmaa, koska nenä on tukossa. Puhuttiin kuitenkin allergioista myös, ja se sanoi, että seuraava askel olisi munan pois jättö, jos allergioita aletaan kartoittamaan enemmän. Niin ja rasvailemaan ihoa. Iho ei parantunut rasvaamisella, eikä huudot helpottaneet flunssan parannuttua, niin jätin sen munan pois, ja varasin ajan yhdelle Suomen tunnetuimmista allergologeista.
Allergologi sanoi heti meidän tytön nähdessään, että ihottuma kertoo jonkin ruoka-aineen olevan yhä pielessä. Verikoe otettiin, mutta siinä ei paljastunut mitään. Nenän limakalvot olivat kuulemma allergisen näköiset, koivua epäili. Huomattiin ristiallergisoivia aineita, ainakin omena. Pikkuhiljaa munattoman ansiosta iho parani ja ennen kaikkea uloste normalisoitui. Testattiin myös maitoa uudestaan, mutta siitä tuli taas heti oireita. Viisikuisena siis alkoi normaali vauva-aika, mistä pystyi nauttia oikein kunnolla. Totesinkin neuvolassa, että aion vielä tämän kuukauden kyllä nauttia täysimetyksestä, enkä ajattelekaan mitään kiinteitä ruokia ennen puolen vuoden ikää. Ja haikealta tuntuikin se viimeinen päivä ennen 6kk päivää. Viimeinen täysimetyspäivä luultavasti ikinä. Nyyh.
Vauva aloitti sormiruokailun ja onkin kehittynyt siinä aivan ilmiömäisesti. Ruokaa tippuu melko hämmästyttäviä määriä. Jo toisena kiinteiden syöntipäivänä, kun hän sai parsakaalia, se meni melkein kaikki masuun, sen huomasi vaipasta sitten. ;) Vain puuroa hän on syönyt hieman avustettuna, kaikki muu syödään itse, ja sekin osittain.
